Metsän Kuningas oli nyt tullut wanhaxi ja kehnoxi, ja kaikki tapiolan joukko, oli nyt welwollisen ylös-passauxensa tehnyt, paitsi Kettu.
Susi ja Kettu, olit yxi pari suurimpia kälmija ja pettäjitä, joka etseit aina somasta tilaa, saada tehdä toinen toiselleen jotain konnan juonta ja kälmitykkiä ja nyt otti Susi tästä tilasta waarin, että Jalopeuran tykönä hywin kyllä leikkaamaan Ketun etua. Hän sanoi sentähden metsän Kuninkaalle: minä taidan wakuuttaa teidän Majestätiänne, ettei mikään muu, kuin ylpeys ja ynseys, ole syy sijhen, jottei kettu nyt tule howijn saapuille, nijn hywin kuin hänen muut kumppalinsa.
Nyt oli se Ketun onni, että hän oli sijnä seinuxella, ja sijnä seidusa saapuilla ja kuuli tämän kaikki; sentähden hän kohta astui edes Jalopeuran istuimen eteen ja, koska hän hawaitsi, hänen mielensä olewan kyllä wihasta kiehuwaisen, anoi hän alimmaisudesa, että hänen Majestetinsä tahtois antaa itsellensä aikaa kullaaxeen hänen syitänsä.
Sitten sanoi hän: Kaikkein armollisin Herra! minun kunnioittamiseni ja uskollisuudeni Teidän Majestetiänne kohtaan, on nijn suuri, että minulla on syy kerskata itsiäni sijtä, ja otan minä itelleni sen rohkeuden, että hänen korkiasa läsnä ollesansa wakuuttaa, ettei se wähintänsäkään ole halwempi, kuin suingin jongun toisten teidän alimmaistenna; ja, minä weikkaan, että he ynnä kaikin, myös täsä tilasa, ei ole nijn paljon murhetta ja ajatusta pitäneet Teidän Majestetinnä parhaaxi, kuin minä yxinäni. Minä olen sittemisen kuin Teidän Majestetinne tuli kiwulloisexi ja sairaaxi juossut sinne ja tänne, yli ympärijnsä, löytäxeni jotain lääkitystä ja wälikappaletta teidän terweydenne jällensä saamiseen, jonga minä myös nyt, pitkällisen waiwan ja perään ajatuxen kautta olen löynnyt; ja on se nijn hywäxi löytty ja koeteltu wälikappale, että minä panen hengeni ja kaulani wetoon, että sen pitä todella auttaman, parantaman ja oleman awuxi. Anna minun sijs se kohta tietä, sano Jalopeura, mikä se olis? se, se on, sanoi Kettu, että yxi eläwä Susi walkaistaan, eli nyljetään eläwältä, ja hänen taljansa (nahkansa) kohta nijn lämminnä ja tuoresna kääritään Teidän Majestetinnä ruumijn ympäri.
Susi seiso sillä aikaa nijn likellä, että hänen töyty kuulla kaikki; jongatähden myös Kettu naurain ja pilkaten annoi hänelle tämän läxyn, ettei hänen ikään tämän ajanperästä pidäis wihaan kehottaman yhtä wallitsewaista alimmaistaan wastaan, waan paremmin hywillä ja rauhaan pään tarkottawaisilla neuwoilla lepyttää häntä.
Oppi. Korwaan-kuiskutteleminen, on se ilkein kuje; kuitengin on se lysti nähdä; kuinga yxi kälmi toisen saattaa langeemuxeen.
28 Satu.
Yhestä Waimosta ja hänen juomari-miehestään.
Yxi Waimo, jolla oli se kowa lykky, että hänellä oli juoppo-lallu miehenä, otti hänen kerran, kuin hän oli päissään kuin sika, ja kantoi hänen luu-karsinaan kuolluitten sekaan. Muutaman hetken perästä, kuin hän luuli hänen jo jotain selwenneen ja kohmelosta ja wijnasta kaljendunehen, meni hän sinne, ja kolkutti luu-karsinan owen päälle. Kuka se on, huusi se juopunut: se on yxi, wastais waimo joka kantaa ruokaa kuolleille. Minun ystäwäni sanoi hän, tuo tänne ennemmin jotain juomaa eli juotawata; ja en minä ymmärrä, kuinga joku ihminen, joka tunde minun, taita tänne tuoda ruokaa ilman juotawata. Waimo meni sen päälle pois, ja sanoi ittexeen: minä näen kyllä, että juopumus on saanut ylikättä hänen tykönään; minä mahdaan nijn kernaasti lyödä peräti pois ajatuxistani, saada häntä sijtä pois.
Oppi. Sywästi juurtuneet tawat owat, kuin toinen luonto meisä, ja ennemmin ihmiset rikki runtellaa taitaan, kuin nijtä jättää ja parata.