29 Satu.
Kuinga yhtä mustaa Muriania pestijn puhtaaxi.
Yxi mies oli kerran ostanut ittelleen yhden Muriaanin sijnä ajatuxes, että sen musta naama oli auringosta nijn mustunut, ja ei luonnostaan, ja että sen edellisen isännän syy taisi sijhen olla, joka ei ollut pitänyt häntä puhtaampana. Hän otti sijs hänen kotijnsa, ja koetteli kaikenlaisella pesemisellä jos ei hän sais häntä walkiaxi, mutta ei hän mitään matkaan saanut, waan teki ainoastansa sillä enemmän wahingota, koska se pitkällinen peseminen weti wihdoin Muriaanin päälle yhden raskaan taudin.
Oppi. Luonnollisia taipumuxia taitaan jotensakin hywän opin ja neuwwon kautta parata; mutta on nijtähin, joita ei millään muotoa taita muutetta eikä ulos juuritettaa.
30 Satu.
Kaxi Matka miestä ja yxi raha kukkaro.
Kuin kerran kaxi matkamiestä käwit yhtä tietä, kumarsi toinen heistä itsensä maahan ja otti ylös jotain, sanoi myös jälistä päin towerilleen: katso, mitä minä löysin, yhen kukkaron rahoja täynnä! ei, wastais se toinen, kuin kaxi ystäwätä yhdes kulkewat, nijn et sinä saa sanoa: minä löysin sen eli sen, waan, me olemma löynneet. Näpisti oli nämät sanat sanotut, nijn kuulu suuri melsket ja rähinä usiammista persoonaista, jotka tulit kijruhtain kijnni tapaamaan yhtä warkaan-seuraa, jotka olit maan-tiellä ryöstäneet. Ah! sano se joka löysi kukkaron; nyt meidän täytyy kuolla. Mitä? wastais, se toinen: sinun ei pidä sanoman meidän, waan minun täytyy kuolla; sillä kosk' en minä saa osaa sijtä kuins löysit nijn et sinä myös tarwihte ajatella, että minä jään puolta hirsipuuta sinun kansasi.
Oppi. Ne jotka tahtowat olla lijtosa seuruuxesa toinen toisensa kansa, nijtten pitä myös tasain osan ottaman sekä hywästä että pahasta, sekä myötä että wastakäymisestä.
31 Satu.
Yhestä onnettomasta naimisesta.