Oppi. Onni taita wälistä halwimpain ja ylön katsottupain wälikappalten kautta maahan lyödä kaikkein woimallisimman ylpeyden, nijn että yxi Sääski saa woiton wirttä weisata Jalopeuran yli. Sentähden, ei pidä yhdengään, olkoon se suuri eli pieni, yhdeltä puolen aiwan paljon luullaxeen, eikä toiselta puolen peräti jättää asiata tappion ala.
38 Satu.
Yxi Jalopeura ja Sammakko.
Yxi Jalopeura joka kulki ympärijnsä etsein saalista, seisahti äkistä juoxusaan, kuin hän sai kuulla, yhden hirmuisen porinan ja ulwomisen, ja hämmästyi sijtä melkein. Tämä outo tapaus ajoi tosin wähä esinnä hämmästystä ja pelkoa häneen; mutta kuin hän katso ympärilleen, ja walmisti itsiänsä kohtaamaan jotain suurta eläintä, nijn ei hän muuta hawainnut kuin yhden waiwaisen Sammakan eli ojakonnan, joka tuli kontaten yhestä lammesta.
Eikö se muuta ollu? sano Jalopeura, ja harmista ja mielipahasta suutuxisa, puristi ja kuristi nijn kämmenellään sitä, että Sammakan suolet ulospurskahdit sijhen paikkaan.
Oppi. Ensimmäises päälle karkauxes on työläs wastaan seisoa mielen lijkutuxia; mutta joss me saamma aikaa ajatella päätämme ympäri, nijn taidamme me jälle tyystyä ja tywenexi tulla.
39 Satu.
Yxi Kusiainen (Murahainen) ja Kyhkynen.
Yxi Kusiainen langeis tapaturmaisesti weteen, kuin hän oli juomasa ojan rannalla. Yxi mettä Kyhkynen, joka näki sen, surkutteli häntä, ja heitti yhen pikkusen oxan weteen, että se sai sijhen tarttua ja kijwetä. Ja sillä nyt Kusiainen pelasti hengensä. Mutta wähäsen jälkeen hawaitsi hän yhen metsä miehen, joka latasi pyssyään ampuaxeen samaa Kyyhkyistä, joka nyt istu puusa ja nukkui. Kusiainen juoxi sentään hilpiästi ja kijpeis puuhun, ja pistämisellään ninkauwwan tykki Kyhkyistä, että se antoi itsensä lentoon, ja skyttä jäi seisomaan häpiällä.
Oppi. Kaikilla luondokappaleilla on kijtollinen tunto saaduista hywistä töistä. Ja joss joku sijnä asiasa on laitettawa, nijn on, ihminen: kuitengin Jumalan walwowa edeskatsomus pitää sijtä murheen, ettei kukaan jää palkihtemata osotettujen hywäin töiden tähden.