40 Satu.
Mailman kijtollisuutta hywin tekiötänsä kohtaan.
Yxi iso Kärmes rookais kerran epähuomiosta tapaturmaisesti pudota yhteen wuoren rotkoon (luolaan) ja koska ei itte sieltä woinnut auttaa ittiänsä ulos, nijn huusi ja parkui hän hirmuisesti. Yxi talonpoika, joka oli sijnä seudusa ja sai kuulla tämän porinan, meni kohta reijälle, ja kysyi mikä nyt on? Kärmet walitti hänen suurta onnettomuuttaan, ja rukoili, että talonpoika ennen kaikkia auttais häntä sieltä ulos.
Mies wastais, ei se ole nijn hywä neuwo; sillä silloin saisin minä epäilemätä häpiän ja wahingon, kijtoxexi, nijn muodon kuin semmoiset wahingolliset pedot enimitten osottawat yhdelle pahaa, hywän edestä.
Mutta Kärmet oli ittepintainen ja harras anomisesaan, ja lupais talonpojalle senkaltaisen palwelluxen edestä kaikki ne suuret palkat ja edut, kuin hän ikääns jaxoi ylösajatella. Ja nijnkuin annit, lahjat ja suuret lupauxet myös wälistä sowaisewat ne wijsaimmatkin ja klookimmat mailmasa, nijn ei ollut ihmet, että talonpoika senkautta antoi wietellä ja narrata itsiänsä, auttaman ylös Kärmestä kuopasta (luolasta) joka, ei nijn pian tullut pelastetuxi wangeudestaan, ettei hän pikaisemmin tahtonut ylös niellä pelastajataan.
Olengo minä tosin tämänkaltaista sinulta ansainnut ja sopijko tämä yhteen sinun lupauxesi kansa? sanoi silloin se waiwainen talonpoika. Minulla on kahtia halastu kieli, wastais Kärmes, ja mailma ei maxaa myös paremmin hywin tekiöilleen: jos ets tahdo uskoa minun sanaani täsä asiasa, nijn se ensimmäinen joka tule meitä wastaan tiellä, olkoon meidän rijtamme ratkaisia.
Sitten he seurasit yhdes, ja wähän hetken perästä kohtais heitä (tuli wastaan) yxi wanha hewonen, jolle he asian edespanit. Tämä rijdan ratkaisia sanoi: Minä oon nyt wisitoista ajastaikaa palwellut yhtä ååkaria, ja huomenna tahtoo hän jättää minun rakkarille ammuttaa ja nyljettää: nijn mailma maxaa ja palkihtee hänen uskolioita palwelioitaan sitten lykkäis talonpoika asiansa (apelleraasi) yhelle toiselle, ja silloin sattui yxi wanha koira Duomarixi. Se sanoi: minä olen nyt 10 ajastaikaa seurannut minun Herraani mettäs ja kijnniottanut monta kaunista jänestä ja kettua: nyt on hän käskenyt ampua minua otaan: mailma palkihtee nijn nijtä, jotka hänelle tekewät palwellusta.
Koska nyt talonpoika tästä joutu piukkaaseen ja oli suuresa tuskasa, murheisaan, nijn tuli yxi kettu juosten, jollekka talonpoika salaa asiansa ilmoitti, ja lupais hänelle kaikki kanansa, jos hän taisi auttaa häntä sitä häjystä kärmeestä. Kettu antoi itsensä ylipuhuteltaa sijhen, ja sen syyn-tähden käski hän kärmeen näyttää sen sywän reijän, eli kuopan, josa hän oli ollut, nähdäxehen, kuinga suureesa waarasa hän olis ollut, ja mingä hywän työn talonpoika oli hänelle tehnyt.
Kuin he nyt molemmin tulit luolalle, meni kettu sinne sisälle, ja kärmet seurais häntä sinne, näyttämään sen paikan tiluxia. Sijnä samasa hyppäis kettu ylös, ennen kuin kärmes ennätti käätä itsiään, ja talonpoika, wäli puheen jälkeen ketun kansa, oli kohta walmis, wyöryttämähän yhen suuren kiwen rejjän suulle.
Koska nyt talonpoika nijn oli päässy hänen waaransa, nijn anoi kettu, että hän huomisiltana jättäis hänelle kanahuoneen owen auki. Talonpoika tuli kotijn, ja jutteli koko tapauxen emännälleen, ja mitä hän oli luwannut ketulle hänen tehdyn apunsa edestä.