Yxi Rusthållari ja hänen Kahlet-koiransa.
Yhdellä warallisella Rusthollarilla oli yxi kööliäs kahle-koira, jonga silmät ei menneet raskaaseen unen-wienoxeen, talonwäen ystäwä, wierasten liehakoitsia, ja warasten peljättäwä kouko. Hänen walppaudensa oli niin julki ja yhteisesti tuttu, ja muutamain yritysten kautta niin koeteldu ja peljätty, ettei yxikään waras, monena wuonna tohtinut lähestyä Rusthollia likemmä kuin koiran waino ylötty. — Yhtenä päiwänä juttelit Isäntä ja Emäntä keskenään kaikenlaisista talon asioista, ja kaikkein muitten seas muistu heille myös puhuaxeen kahle-koirasta. Meillä on, sanoi Rusthollari, meidän porttimma luona yxi kelwotoin leiwän syöjä: me kustannamme hänelle ruan, majan (koppelin) kahleet ja witjat, ynnä ylös passauxen kansa; kaikki se on minun mielestäni yxi hyödytöin ulospano ja kulu, tällä paikalla, josa nyt ei moneen ajastaikaan ole kuultu puhuttawan roswoista eikä warkaista. — Minä olen kauwwan ajatellut sitä samaa, wastais waimo, minun pijjoillani on kyllä muuta tekemistä, kuin holhoa ja korjata yhtä kelwotointa luonto kappaletta: — paihti sitä niin on minulla minun pikku syli-koirani, joka haukku aiwan niin kiwasti kuin se paras kahle-koira. — Tuomio langetettiin ja se uskollinen portti-wachti pois otetuxi. — Mutta näpisti oli se kuollu ja kuopattu, kuin huhu sijtä tuli ulomma, ja muutamat kälmit wälinsä neuwoa pidit kuinga he parahitten taisit täyttää heidän pahan aikomuxensa. — Yöllä he mursit ittensä sisälle kartanoon, ja poiswarastit Rusthollarin kallimmat tawarat, jonga alla se pieni rakki, se lihawa ja ymmyrkäinen syli koira, kuorsais, makiasti nukku ja makais pehmiällä tyynyllään.
Oppi. Wanhoja uskollisia palweljoita, joiden hiljainen walppaus estää waarat, ei pidä hyljättämän; ne nykysin tulleet, liehakoitsiat owat toimesa olewanansa, mutta ei he näe edeltä waaroja: eikä he woi nijtä poispoistaa.
110 Satu.
Yxi Mettä-Pukki, Korppi, Rotta ja suuri meri Simpukka (Skilpadda).
Yxi wilkas Mettä-Pukki, yxi laukuilewa kaarnet eli korppi ja yxi matelewa Skildpadda (suuri Simpukka) tottuneet nuoruudesta elämään kunniallisesti yhdesä, asuit yhdes rauhallisesa huone-kunnasa. Korppi oli sisälle toimittaja ja skaffari korppin tawalla, ja sanotaan saloa, että wielä tänäpäänä on monella sisällä ostajalla korppin-keinot. Rotalla oli jywä aita hallusa, ja edeskatsoi huoneen hallituxen leiwällä. Simpukka laitto ruan, lakaisi ja puhdasna piti huoneet, wälistä kalasti, ja pesi astioita.
Mettä-Pukki meni warahin ulos, kuulusteli jotain uutta, ja ylöspiti hywän pakinan rualla ollesa. — Kerran, yhtenä päiwänä, kuin jo piti puolipäiwällistä syötämän, niin kokounnuit kaikki pöytä kumppalit tawallisuuden jälkeen, mutta sitä hilpiätä Mettä-pukkia kaiwattiin. Sitten kuin tarkan ja wisun perään katselemuxen jälkeen löyttiin, ettei hän ollut kotona kammarisaan, lensi korppi kohta ulos, ja ennätti pian, hywän wainonsa kautta, sille paikalle, josa Mettä Pukki oli joutunut metsä miesten juoniin ja werkkohin. Korppi lensi nopiasti takasin, teki menon ja piti neuwwoa. Ne lentäwät ja juoxewaiset eläimet olit pian matkahan walmiit, mutta se hidas ja pitkällinen Skildpadda (Simpukka) täydy jäädä kotia ja itkeä. Ne awulliset ystäwät tulit Mettä-pukkia auttamaan ja pelastamaan. Korppi piti wahtia, ja Rotta niin kauwan järsi werkon silmiä, sixi kuin heidän kiinni tarttunut yhteinen ystäwänsä pääsi irralle. Jokainen kätki sitten ittensä loukkoonsa, nähdäxensä mettä miehen ihmettelemistä. Simpukka oli sillä aikaa antanut itsensä matkaan. Hän ajatteli, parempi hiljan kuin ei koskaan; mutta kaikexi onnettomuudexi ennätti hän esiin samalla, kuin mettä-mies. Kuin tämä oli wähä suututellut ja pahaxunu, että hänen werkkonsa oli hajalla, sai hän nähdä Simpukan. No, no, akka parka, sinä tulit juuri somaalla ajalla; parempi jotain, kuin tyhjä, eli ei mitään, tulesta sinä minun säkkiini, ja waeltakamme. Kuin nyt Mettä pukki sai nähdä hänen rakkaan ystäwänsä, Simpukan, waarallisen tilan, meni hän werkalleen, ja niinkuin nilkuttain mettä-miehen näkösälle; joka sijtä tuli ylöskehotetuxi, luullen saawansa yhen paremman otuxen, heitti pois olaltaan säkkinsä ja Simpukan, ja antoi siltä petolliselta Pukilta itsensä wietää kauwwas eli pitkän matkaan; sillä hänen ajatuxensa jälkeen taisi kyllä yxi terwes mies saawuttaa yhen ramman Pukin. Sillä aikaa juoxi Rotta, ja puri poikki säkin siteen, ja Korppi otti Simpukan selkäänsä, ja wääky Pukille, niin että kaikki neljä ystäwätä jälle tulit yhteen siinä kauwwan walmistetusa pöydäsä, josa he iloitsit keskinäisen terweyden ja hywän menestyxen yli, ja nauroit niin paljon kuin jaxoit, sen narratun ja wäsytetyn mettä-miehen yli.
Oppi. Rakkaus ja yhtä pitäwäisyys yhes yhteydes, ihmisten wälillä, jokk' on eri säädystä, tilasta kunnosta ja omaisuxista, on aiwan hywä ja ylistettäwä asia.
111 Satu.
Yxi Kyhkynen ja muut Linnut.