Yxi Aasi ja Kettu käwit mettää ynnä, ja tapaisit tapaturmaisesti yhden Jalopeuran. Kettu joka näki waaran, juoxi nöyrästi hänen tygönsä ja rukoili häntä, ettei hän häntä ylösnielisi, waan antaisi hänen elää, ja kiitollisuuden merkixi hän jättää Aasin hänelle käsiin. Jalopeura wastais, että hän tytyy kyllä siihen. Kettu toimitti niin, että Aasi langeis wiritettyyn werkkohon. Jalopeura oli wissi siitä ettei Aasi pääse mihenkään, pakoon, söi ensin ylös Ketun, ja sitten Lotkaisi suuhunsa Aasin kokonansa, kaikella tytywäisyydellä.
Oppi. Panettelia ja pettäjä langee itte omijn lankoinsa.
121 Satu.
Yxi Sokia ja yxi Käärmes.
Kaxi miestä matkustit yhesä, joista toinen oli sokia yhtenä päiwänä yö heidän saawutti, ja he yödyt yhdelle nijttu-kedolle, josa he lepäisit ja yötä pidit. Koska päiwä tuntu ja aamurusko näwyi nousit he ylös, ja astuit hewosen selkään. Se Sokia rupeis hakemaan ruoskaansa (pijskansa) jonga sian hän löysi yhden Käärmeen, joka oli kylmästä tankistunut, kuin hän piteli sitä kättensä wälisä, löysi hän sen notkiammaxi ja paremmaxi, kuin hänen entinen ruoskansa oli ollut, josta hän ihastui, ja ei luullu mitään tapanneensä täsä waihehduxesa, ja nousi hewosen selkään. Mutta kuin auringo nousi, ja nähtiin ilmeisesti kaikki, hawaihti hänen kumppalinsa, että Käärmet oli sen sokian kädesä, ja huusi hänelle hämmästyxisä: Rakas ystäwäni, tee oletta ottanut ylös yhen Kärmeen, ruoskanna siasta, heittäkää se pian pois, ettei se anna teille kuolettawaisia halauxia. — Se Sokia usko, että hänen kumppalinsa kahdehti häneltä niin hywää ruoskaa, ja antoi hänen puhua; mutta wastais wihdoin: mixi te kadehditta minun onneani? minä olen kadottanut minun ruoskani, joka ei paljo maxanu, ja onni on minun antanut löytää peräti uuden; älkää luulko, että minä olen niin yxin kertainen, etten minä tietäis hywin eroitta yhen Kärmeen, ruoskasta. Minun ystäwäni, wastais se toinen, minä olen sekä ystäwyyden että ihmisyyden wuoxi welwotettu, estämään teistä niin haastawaista wahingota; uskokaa minua, joss te rakastatta henkiännä että te pian eroitatta itsennä siitä Käärmestä. Se sokia pahaxui hänen puhettaan ja sanoi: mixi te waaditta minua pois heittämään yhtä kappalesta, jota te itte tahtoisia ottaa haltuunna? Hänen kumppalinsa, joka ei tahtonut hänelle pahaa, rupeis wannomaan ja walalla wahwistamaan, ettei se ollut hänen aikomuxensa, ja että se jonga hän piti käsisään oli totisesti Kärmet. Mutta kaikki hänen walansa ei muuta matkaan saattaneet kuin pilkallista naurua, ja ei woinut saattaa sitä sokiata itte pintaisesta ajatuxestaan. Mutta sitten kuin ilma lämpeni ja auringon säteet rupeisit kuumottamahan, wirkois Kärmet, ja kiersi ittensä sokian käden ympäri, puri häntä hirmuisesti, ja antoi hänelle kuoleman haawat.
Oppi. Se on waarallinen ja wahingollinen, ettei seurata ystäwäinsä neuwwoa.
122 Satu.
Yxi wanha Koira, ylön kattottu Isännältään.
Yhellä Miehellä oli yxi wanha Koira, jota hän hukkaan ylöskehoitti juoxemaan jahdisa mettän otusten jälisä. Hänen wanhuudensa oli niin suuri, ettei hän enää woinnut seurata mettän petoja, niinkuin hän olis tahtonut, silloin kuin hänen isäntänsä käwi mettää. Silloin hän hawaitsi kaikki wanhuuden ijän wiat, joss hän saawuttikin jongun eläimen, niin se pääsi irralle hänen hampaistaan, jotka olit lahot; koska nyt hänen isäntänsä sen näki rupeis hän häntä torumaan ja nosti ylös keppiänsä. Koira wastais hänelle: teidän pitäis tosin minua säästämän sijtä syystä, että minä olen wanha, ja teidän pitäis muistaman, että minä ennen tätä olen ollut nuori, wilkas, hilpiä ja hywä jahti-koira, ja että te minun nuoruudesani, oletta saanet minun kauttani monta hywää palaa; mutta nyt kuin minä olen riutunut, niin kaikki mitä minä teen, ei teille kelpaa, erinommattain, etten minä tuo eikä kanna teille mitään. Te oletta rakastanut minua, kuin minä olin nuori; mutta nyt minun wanhaxi tultuani, ette te taida kärsiä minua.
Oppi. Se on tawallinen, ettei ihmisiä katsota, muuta kuin heidän hyödytyxensä wuoxi: kuin ei he enää taida mitään tehdä, niin ne hyljätään, sijhen siaan, kuin kuitengin heidän entiset tehdyt palwelluxensa pitäis muistettaman.