Oppi. Krouwwit ja taitamattomat, ei tiedä oikiata arwoa panna hywäin awuin-päälle. Waan nijnkuin he itte owat törkiät, niin he törkeitä rakastawat.
133 Satu.
Yhestä Wäästä eli Wouwwista.
Yxi kelwollinen juuri jalo-mies, Brutus nimeldä, joka oli waka, ymmärtäwäinen ja taitawa, ja rakasti isänsä maata, meni kerran Wouwwiin yhen lipilaarin kansa, ja ylös punnitti itsensä. Sen kielaan lipilaarin ja liehakoitsian puoli niinkuin kewiämpi, nousi kohta wäällä ylös ilmaan ja hywin korkialle; mutta Brutus joka paino enemmän, painu sywälle alas.
Oppi. Se on luonnollinen, että se kuin enemmän painaa, alas ja maahan painun wouwilla, ja se kewiämpi singahtaa ylös. Nijnpä se taitaa tapahtua ihmistengin seasa mailman menoisa. Moni makaa loukosa ylönkatseesa.
134 Satu.
Yxi Isä, ja sen Poika.
Yhellä Isällä oli yxi melkein pahan kurinen Poika, jota hän tosin kotona pyysi opettaa ja neuwwoa miehexi; mutta kuin hän oli kaikki koetellut hänen kansaan, ajatteli hän panna häntä ulos — minä tahdon panna hänen sotawäkeen. — Sillä minä olen kuullut että Wasikan-nahka neuwoo miestä tottelemaan, ja meni sentähden yhen Öfwerstin tygö, ja sai hänen wäkeen; mutta jongun ajan perästä Hannu sieltä sai apskeetin, ja hänen Kaputeeninsa rukoilemalla pyysi että Isä ottais Poikansa pois, sillä niin pahan kurista, ei ole ollut koko joukos —. Isä tuli murheellisexi — ja ajatteli nyt panna Poikansa Hannun, merelle, ja sanoi ittexeen, kyllä mailman ranta neuwoo: hän sai hänen yhteen aluxen, jonga päällä hän työllä tuskin yhen reisun purjehti, ja Meri-Kaputeiniltä, niinkuin hillimätöin sysättiin pois Isän huostaan — Isä oli nyt koetellut kahta kowaa — mutta kosk ei niistä ollut apua, rupeis hän Poikaansa suosittelemaan naimaan, eli ottamaan itsellensä waimon, sillä siinä säädysä, ajatteli Äjjä on monta masennut. Hannu nai, otti waimon, ja kohta masennui hän, ja tuli niin hiljaisexi kuin lammas, eikä ollu sen enämmin röykkiä.
Oppi. Wanha Suomalainen Sananlasku sanoo: Jolla on kello kaulasa, sill' on pää painosa. Jolla waimo, sillä waiwa —.
135 Satu.