Koira pitohin pyytty, Murkinalle.
Oli Herra herkullinen
Kerran kuttunna kotia
Yhen hywän ystäwänsä,
Jonga Koira koukku-selkä
Hywän tapanen, häwälet
Pyysi wierahan pitohin
Koiran toisen tulemahan
Herran kansa kulkemahan
Wierahaxi wertaisensa.
Tuli Koira kohdastansa
Wieras, wierasten pitohon
Herran kansa käyskendeli;
Kohti köökkihin menewi
Kattomaahan kattiloita,
Hywin haistaman halulla
Nijtä ruokia rupeisi,
Joita luuli luwan kanssa
Syödä saawansa talossa.
Kohta tultua kotahan
Huiskutteli häntäänsä
Nuoli suuta nälkäjistä,
Totta toiwossa tosingin
Saada padasta parahan
Osan kupuhun omaxi
Atrian aiwan awaran;
Mutta kokki kohennolla
Kekäleellä kelpolailla,
Seljän semmoisen sujutti
Repi wierahan wihassa,
Tarttu häntä hän hywästi
Puisti wierasta pahasti,
Wiskais wihdoin wihoissansa
Koiran alas aakkunasta;
Joka winkujen wajosi
Persellehen pyörryxihin,
Päätä huimasi pahoingin,
Huusi hullu huikiasti
Winku willitty wapisten:
Kohta koirat kokoo uuwat
Kahtomahan kumppalia
Uutta tietää tahtomassa,
Jolta kysywät kiwaasti,
Mitä pidoista pitänet?
Mitä herkuista hywistä?
Kuinga kuttuista jaloista?
Miltä maistuwat makiat
Pöystit paistetut parahat?
Tämä wieras wastajawi:
Siell' on herkut hempeille;
Siell' on oiwakin olutta,
Josta juowun juopumalla
Jolla juottiwat minungin
Jottan horjun hoperona
Päätä huimaawi peräti,
Jotten osannu owea
Ulos uxesta pakata;
Awoimesta akkunasta
Alas putoisin putuihin
Tasaselle tanterelle.
Sananlaskusa sanowat:
Jossas Herroa hywäilet
Isäntätä ihandelet,
Muista palwelia pahanen
Ruoki renkiä samati.
140 Satu.
Susi, Lammas-paimenna.
Susi syömäri sujotti
Panensi paimenexi,
Wiekas willitty wihanen
Puki paimenen pukuhun,
Otti sauwwan odaxensa
Pillin paimenen parahan
Torwen tolwana tapasi
Jotta näytti jylkiältä
Parahalta paimenelta
Tässä pulskassa pugussa
Ylty ylön ylpiäxi;
Mäni yöllä yxinänsä
Wäen maatessa majassa
Unen alla uupununna,
Koska koiratkin kowasti
Kaikki kuorsaawat katalat
Jätkytteli jylkiästi
Ääntä paimenen parahan
Kuttu karittat kokohon
Lammas lauman likemmäxi;
Mutta ääni ärmätillä
Kowan kuulu karhialta
Kowan kolkolta komahti,
Ulwo Suden uikutusta,
Että heräsit hewillä
Kaikki krannisa imeiset,
Wäki wirkosi unesta,
Tulit pellolle tohulla
Sutta surwoit seipähillä,
Annoit palkan paimenelle
Kangen kansa kelpo lailla;
Jottei päässy paikastansa
Susi köysistä kowista.
Se on sangen kurja kansa
Warsin walitettawasti
Jota Paimenet pahasti
Sortanewat suden lailla:
Koska wallat wallitsewat
Wäkiwallalla wihassa
Alas polkewat peräti
Alammaisia alati:
Mutta nijnkuin Susi suuri
Pian tuttihin pahaxi
Waikka paimenna puheli,
Nijnpä kyllä konnan juonet
Sala-wiekkahat walehet
Ilmi-tulewat tawasta.
Suu wiepi Suden ritahan
Kieli kärpän lautaisehen.
141 Satu.
Kukosta, ja Rewon eli Ketun nahasta.
Rewon nahka rippumahan
Oli pantu orren päähän,
Kettu pelwoxixi kanoille
Muisto merkixi Mikosta.
Kukko äkkäsi äkistä
Rewon ruman rippumasta
Josta peljästy peräti
Sydän säikystä säwähti,
Että lähti lentämähän
Kyllä kijruhti kiwasti
Juoxu jalassa kytäsi:
Mutta Kanat kaakottawat
Pahoin pilkkaisit katalat,
Haukut Ukon urhollisen,
Jänexexi, juoxiaxi,
Pelkurixi parjasiwat.
Sitten sanalla saneli
Kukko puhu pulskiasti:
Kulkaat kultaset Kanani
Sisareni Siukkuseni;
Ketull' on kepiät kengät
Monet juonet juonikkaalla.
Jos on Kettu kuolluxisa
Kyll' on elosa enemmän
Usiammat ulompana;
Nyt män warjosta wapisin
Ketun kuwasta wärisin
Mutt' oon ennengin elänyt
Hengen waarassa wapissu
Ketun kawalan käsissä:
Jos ois joku teistä tytöt
Kanat kaunihit hawainnut
Jäljen Ketun käpälästä,
Jo tee juoxulla jalosti
Olisia oiwa lailla
Pojjes pyrkinyt pakohon;
Eikös nahka nälkähisen
Paljon peljätä enemmän
Teitä säikytä Sisaret?