Mutta kerran sanoi yxi Kettu hänelle: kuingas jaxat ja woit elää minun Nepaani, Weikkoseni! emme me ole muutamaan päiwään nähneet sinua ulkona jahdisa?
Mukoma Sairaloisuus, wastais se toinen on minua kohdannut, joka on waatinut minua kotona pysymään; ja minulla on se uskallus sinun tykösi, ettäs rukoilet minun terweydeni edestä.
Kettu luuli saawansa hänen poisollesaan maistaaxensa suden waroja; mutta kuin hän nyt näki, ettei tämä neuwwo onnestanut, meni hän kohta närkästynynnä pois yhden lammas-paimenen luoxe, ja antoi sen tietä, misä hän nyt huomahtemata taisi tawata suden, jos hän nijn lystäisi.
Tämä ojensi itsensä Ketun tietä antamisen jälkeen ja tappoi suden.
Kettu joka nyt luuli olewansa likimäisen perillisen, meni kohta suden pesään eli luolaan, ja omisti hänen jälkeen jäänehet waransa.
Mutta hänen ilonsa sijtä saadusta saalistaa ei kauwan päälle seisonut; sillä wähä aikaa sen jälkeen, teki paimen Ketun kansa samoin kuin hän oli tehnyt Suden kansa.
Oppi. Pahan juonisille ja pahan retkisille pettäjille se tapahtuu samoin kuin hauweille; he syöwät toinen toisensä ylös; ja kuin warkaat wälinsä ei yhteen sowi, nijn on lysti nähdä, kuinga se yxi Temanti leikkaa sitä toista, se on, kuin se yxi kälmi toiselta saa palkkansa.
7 Satu.
Wattasta (Mahasta) ja muista ruumijn jäsenistä.
Porwarit Romisa (eli Athenasa) aloit ja nostit kerran yhden kapinan Raadi-Herroja wastaan. He annoit julkisesti tietä, ettei he tahtoneet weroansa eli ulostekojansa maxaa, eikä antaa waatia itsiänsä sotaan lähtemään, ja sanoit, että se on alimmaisten järkinäistä wapautta wastaan, että wäkinäisesti waatia heitä sijhen. Kapina ja uppiniskaisuus tuli, lyhyesti sanoen, nijn suurexi, että se näkyi mahdottomaxi sitä hillitä ja pidättää, ennen kuin Mennius Agrippa, seurawaisen sadun juttelemisen kautta sai porwarit ja alimmaiset, täysi järkiseen perään-ajatuxeen.