Tiistaina syyskuun 25. päivänä
Aluksi oli kauan tyventä, sitten nousi tuuli. Purjehdimme läntiseen suuntaan yöhön saakka. Amiraali keskusteli Martin Alonzo Pinzonin, Pintan kapteenin, kanssa kartasta, jonka hän oli tälle lähettänyt hänen karavelilleen päivää aikaisemmin. Siihen karttaan amiraali oli piirtänyt enemmän saaria kuin tässä meressä oli. Ja Martin Alonzo sanoi niiden sijaitsevan näillä tienoilla, mihin amiraali vastasi, että hänestäkin näytti siltä; syynä minkä tähden he eivät olleet saaria löytäneet, olivat virtaukset, joiden tähden he yhtä mittaa olivat ajautuneet luoteeseen päin, eivätkä he sitäpaitsi olleet purjehtineet niin pitkää matkaa kuin luotsit sanoivat. Sitten amiraali pyysi häntä lähettämään kartan takaisin, ja kun hän oli heittänyt sen hänelle köydessä, otti amiraali sen eteensä ja ryhtyi luotsiensa ja eräiden muiden laivaväkeen kuuluvien kanssa tekemään laskelmia. [[7]] Auringon laskiessa Martin Alonzo nousi aluksensa peräosaan ja suuresti riemuiten huusi amiraalille: »Hyviä uutisia! maata! maata!» Ja kun amiraali kuuli hänen sanovan sen tosissaan, hän huusi hänelle, että hänen pitäisi polvillaan kiittää Herraa, jolloin Martin Alonzo miehistöineen lauloi: »Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa!» Samoin teki amiraalin laivaväki, ja kaikki Niñan miehet nousivat mastopuihin ja köysistöön, ja kaikki vahvistivat, että se oli maata.—Amiraali käski poiketa läntisestä kurssista ja kääntyä lounaaseen, mistä maa oli näkynyt. Tänä päivänä edettiin neljä ja puoli meripenikulmaa länteen päin ja yön aikana seitsemäntoista, mikä teki yhteensä 21-1/2. Miehistölle ilmoitettiin vain kolmetoista, koska amiraali aina sanoi purjehtivansa pienemmän matkan, jotta taival ei heistä tuntuisi liian pitkältä. Meri oli hyvin tyven, niin että monet merimiehet hyppäsivät uimaan. Näkyi paljon kultakaloja ja muita kaloja.
Keskiviikkona syyskuun 26. päivänä
Puoleenpäivään saakka purjehdittiin länteen; sitten suunnattiin lounaaseen, kunnes vakuuttauduttiin siitä, että se, mitä oli pidetty maana, oli ollut vain taivasta (pilvenlonkia). Edettiin kolmekymmentäyksi meripenikulmaa; amiraali merkitsi vain kaksikymmentäneljä.
Torstaina syyskuun 27. päivänä
Kaksikymmentäneljä meripenikulmaa läntiseen suuntaan.
Perjantaina syyskuun 28. päivänä
Tyventä; kuljettiin vain neljätoista meripenikulmaa länteen päin.
Lauantaina syyskuun 29. päivänä
Tyventä; kuljettiin kaksikymmentäneljä meripenikulmaa länttä kohti. Nähtiin yksi lintu, jonka nimi on rabiforcado (fregattilintu). Sillä on ominaisuutena pakottaa pelikaani luovuttamaan saaliinsa (kaloja sen kuvusta) pois; siten se syö, mitä pelikaanit jo ovat syöneet, ja elää sillä tavoin. Fregattilintu on merilintu; kuitenkaan se ei koskaan laskeudu mereen eikä etäänny kahtakymmentä penikulmaa kauemmas maasta. Niitä on paljon Kap Verden saarilla. Sää oli leuto ja lenseä, ei puuttunut muuta kuin satakielen laulua; meri oli tyven kuin virta. Kolme eri kertaa ilmaantui kolme pelikaania ja yksi fregattilintu; nähtiin paljon meriruohoa.