Jäin tänne koko yöksi ja päiväksi odottamaan, että kuningas tai muut tämän saaren arvohenkilöt toisivat minulle kultaa tai muita arvoesineitä. Useita intialaisia tuli luoksemme, aivan muiden saarten asukkaiden kaltaisia, yhtä alastomia, yhtä maalattuja, jotkut valkeiksi, jotkut punaisiksi, jotkut mustahkoiksi ja monella muulla tavalla. He toivat assegaita ja puuvillakeriä ja vaihtoivat niitä lasinpaloihin ja rikkinäisistä kupeista jääneihin posliininsiruihin. Joillakuilla oli nenässään kultapala, jonka he mielellään luovuttivat saadessaan rihkamaa; mutta se on kuitenkin niin vähäistä, ettei se merkitse mitään. Vähäisinkin, mitä annan heille, panee heidät ihmettelemään; he luulevat meidän olevan taivaasta tulleita.
Tiistaina lokakuun 23. päivänä
Aion tänään lähteä purjehtimaan Kuuban saarelle, joka varmastikin on Cipango. En viivyttele täällä purjehtimassa tämän saaren ympäri enkä aio, kuten ensin ajattelin, etsiä asutusta enkä tavata kuningasta tai valtiaita tai tuhlata täällä enää aikaani, koska näen, ettei täällä ole kultakaivoksia.—Kasveista ja kukista emme tunne ainoatakaan paitsi aaloeta, jota olen täällä paljon ottanut laivaani Teidän Korkeuksianne varten.—Eilen satoi paljon. Yöt ovat niin lämpimiä kuin Espanjassa toukokuussa.
Keskiviikkona lokakuun 24. päivänä
Tänä yönä puolenyön aikaan annoin nostaa ankkurit lähteäkseni Kuuban saarelle, jossa intialaisteni kertoman mukaan harjoitetaan laajaa kauppaa ja jossa on paljon kultaa, mausteita, laivoja ja merenkulkijoita. Heidän tekemistään merkeistä käsitän, sillä en ymmärrä heidän kieltänsä, että se on Cipangon saari, josta kerrotaan ihmeasioita, ja niillä pallo- ja maailmankartoilla, joita olen nähnyt, se sijaitsee näillä tienoin.—Iltapäivään saakka meillä oli vähän tuulta; nyt nousi hyvin mieluisa (muy amoroso) ja pullisti laivani kaikki purjeet: isonpurjeen, molemmat reivipurjeet (bonetas), raimipurjeen (trinquete), halkaisijan (cebadera), helmiäispurjeen (mezana) ja mesaanin (vela de gavia). Sillä tavalla purjehdin länsilounaiseen suuntaan aina yöhön saakka, jolloin olin Fernandina-saaren Cabo Verden kohdalla. Kun tuuli kiihtyi enkä tiennyt, kuinka kaukana Kuuban saaresta vielä oltiin, ja maihinnousu täällä on vaarallista, annoin koota kaikki purjeet paitsi raimin. Aika ajoin tuuli puhalteli navakasti ja ajoi minua pitkät matkat en tiedä mihin. Tuli ihan pimeätä ja satoi. Annoin koota raimipurjeenkin, emmekä tämän yön aikana edenneet enempää kuin kaksi meripenikulmaa.—
Kolmen päivän ajan (lokakuun 25., 26. ja 27. päivät) amiraali liikuskeli Fernandinan ja Kuuban välillä, vasta lokakuun 28. päivänä hän tuli viimeksimainitun saaren itärannikon läheisyyteen, missä hän käytti satamanaan erään suuren joen suuta. Hän matkasi veneellä virtaa ylös tunkeutuakseen syvemmälle maahan, jonka rikkaus ja kauneus häntä hyvin ihastuttivat, kuten näemme hänen päiväkirjastaan.
Lokakuun 28. päivänä
»Pitkin joen rantoja oli komeita puita, aivan erilaisia kuin meikäläiset, täynnä kukkia ja hedelmiä; niiden oksilla lauloivat pikkulinnut ja varpuset varsin hauskasti. Palmuja täällä on paljon, aivan toisenlaisia kuin Espanjassa ja Guineassa, ja asukkaat käyttävät niiden lehtiä talojensa katteeksi.» Amiraali astui maihin ja löysi kaksi majaa, ilmeisesti kalastajain asuntoja. Hänen lähestyessään asukkaat pakenivat. Toisesta majasta hän löysi koiran, joka ei haukkunut, kuten eivät tehneet muutkaan tässä maassa. Molemmissa majoissa oli palmunkuiduista kudottuja verkkoja, isompia ja pienempiä luisia ongenkoukkuja, muita kalastusesineitä ja eri paikoissa nuotioita. Hän käski kaiken antaa olla koskematta ja palasi veneeseensä jatkaakseen matkaa jokea ylöspäin.
Tämä saari tuntui hänestä kauniimmalta kuin kaikki mitä hän tähän saakka oli nähnyt, ja hänen kuultiin sanovan: »Hän ei pystyisi voittamaan kiusausta tulla tänne takaisin.»
Intialaiset ilmaisivat, että he tarvitsivat kaksikymmentä päivää soutaakseen kanooteilla tämän saaren ympäri; he vakuuttivat myöskin, että täällä oli kultakaivoksia ja helmiä. Amiraali löysi simpukoita, joita hän piti helmisimpukkoina. Hän oli sitä mieltä, että suurkaanin alukset tulivat tänne helmenkalastukseen ja että mannermaa oli vain kymmenen päivämatkan päässä. Tälle joelle ja tälle satamalle hän antoi nimen San Salvador, valtasi saaren ja antoi sille nimen Juana, infantti don Juanin mukaan. [[22]]