Heti kun heidän pelkonsa oli voitettu, he menivät asuntoihinsa ja toivat kristityille kaikkea, mitä suuhunpantavaa heillä oli, erittäinkin leipää, joka oli tehty niames-juurista, [[30]] nauriinkokoisista juurikkaista, joita he kylvävät ja kasvattavat kaikilla vainioillaan ja jotka muodostavat heidän pääravintonsa. He leipovat niistä leipää, keittävät ja paistavat niitä. Nämä hedelmät maistuvat niin kastanjoilta, että se, joka niitä syö, ajattelee: nyt minulla on syötävänäni kastanjapuun hedelmiä. Asukkaat antoivat miehillemme leipää ja kalaa ja kaikkea, mitä heillä vain oli.
Kun intialaiset saivat kuulla amiraalin haluavan papukaijaa, he kaikki juoksivat tiehensä, toivat paljon papukaijoja ja antoivat kaikkea, mitä heiltä vain toivottiin, vaatimatta mitään vastaan. He pyysivät meikäläisiä olemaan palaamatta vielä samana iltana ja lupasivat tuoda heille vielä paljon, mitä olivat piilottaneet metsään. Kun tämä väenpaljous vielä seisoi kristittyjen ympärillä, he näkivät paljon ihmisiä tulevan sen vaimon kanssa, jota amiraali oli kohdellut hyvin ystävällisesti ja lähettänyt takaisin, ja heidän mukanaan oli myöskin vaimon mies. He kantoivat naista olkapäillään ja tulivat kiittämään lahjoista ja osoitetusta kunniasta.
Kristityt sanoivat amiraalille, että nämä ihmiset olivat tähän asti käytyjen saarien asukkaista kaikkein kauneimpia ja seuranhaluisimpia. Mutta amiraali virkkoi, ettei hän käsittänyt, kuinka he voisivat olla seuranhaluisempia kuin toiset, koska kaikilla saarilla, missä he tähän mennessä olivat käyneet, asukkaat olivat olleet erinomaisen hyväntahtoisia.
Kauneudesta kristityt sanoivat, ettei voinut verratakaan keskenään näitä ja muunsaarelaisia, enempää miehiä kuin naisiakaan, koska nämä olivat paljon vaaleampia kuin muut, ja he olivat jopa nähneet kaksi niin vaaleaihoista naista kuin vain Espanjassa saattoi tavata.
He väittivät myös, että Kastilian kauneimmatkaan tienoot eivät vetäneet vertoja niille, joita he juuri olivat nähneet; tämän ja Cordovan seudun välillä oli ero kuin yöllä ja päivällä. He lisäsivät, että kaikki maa oli viljeltyä ja että laakson keskellä virtaava joki riitti kaikkien tilusten kasteluun. Kaikissa puissa oli lehtiä ja hedelmiä, kukkaset olivat aivan auenneita; tiet olivat oikein leveitä ja hyviä, sää kuin Kastiliassa huhtikuussa, satakielet ja muut linnut lauloivat aivan kuin Espanjassa tuossa ihanassa kuussa, se oli kerrassaan kaunista.
»Muutamat linnut lauloivat suloisesti öiseen aikaan; sirkat ja sammakot antoivat äänensä kuulua, kalat olivat samanlaisia kuin Espanjassa. Näimme paljon mastiksipuita, aaloe- ja puuvillapensaita; kultaa emme löytäneet, mikä ei ollutkaan ihme, kun viivyimme täällä vain vähän aikaa.»
Amiraali halusi täällä laskea päivän ja yön pituuden ja kuinka monta tuntia kului auringonnoususta auringonlaskuun. Hän havaitsi, että hiekkakello valui kaksikymmentä kertaa, ja kuhunkin tyhjentymiseen kului puoli tuntia. Mutta hänen mielestään jossakin oli vikaa, joko niin, ettei hiekkakelloja heti käännetty tai täytetty, kun ne olivat juosseet tyhjiin, taikka sitten osa hiekasta ei juossut läpi. Kvadrantillaan hän laski etäisyyden päiväntasaajasta 34 asteeksi. [[31]]
Perjantaina joulukuun 14. päivänä
Amiraali lähti maatuulta hyväkseen käyttäen La Concepcionin satamasta; mutta tuuli kääntyi jälleen, kuten amiraali näillä vesillä päivittäin koki.—Hän purjehti pohjoiskoillisella tuulella Tortuga-saarta kohti.—Kun hänellä oli vastatuuli ja hän havaitsi, ettei hän pääsisi Babeque-saarelle, hän päätti palata La Concepcionin satamaan. Hän ei ehtinyt päästä joelle, joka on kahden leguan päässä tästä satamasta.
Lauantaina joulukuun 15. päivänä