Niñan miehistö sanoi nähneensä meripääskyn [[4]] ja kaislapyrstön eli valkoisen västäräkin [[5]] (phaëton aethereus), mitkä lintulajit eivät etäänny kauemmaksi kuin kaksikymmentäviisi meripenikulmaa maalta.
Sunnuntaina syyskuun 16. päivänä
Purjehdittiin läntiseen suuntaan ja kuljettiin kolmekymmentäyhdeksän meripenikulmaa; amiraali kirjoitti kaksikymmentäkuusi. Tänään oli hiukan sumua ja tihkusadetta (iloriznó). Tänään ja seuraavina päivinä ilma oli erikoisen lenseä; oli suuri ilo nauttia aamusta, ja amiraali sanoi kaipaavansa vain satakieltä; sää muistutti niin paljon Andalusian huhtikuuta. Täällä näimme ensimmäisen kerran uiskentelemassa vihreitä ruohotukkoja, jotka olivat ihan äskettäin irtaantuneet maasta, mikä kaikki pani uskomaan, että oltiin lähellä jotakin saarta, mutta ei mannerta. Amiraali oli samaa mieltä ja lausui perusteeksi: »Koska arvelen manteren olevan kauempana.»
Maanantaina syyskuun 17. päivänä
Purjehdimme läntiseen suuntaamme ja kuljimme päivän ja yön aikana viisikymmentä meripenikulmaa ja enemmän; vain neljäkymmentäseitsemän kirjoitettiin. Virtaus oli tukenamme. Näimme vihreätä paljon ja näimme sitä usein, ne olivat vuoriruohoja ja tulivat lännestä päin. Miehistö otaksui maan olevan lähettyvillä. Luotsit ohjasivat pohjoiseen päin ja panivat merkille, että magneettineulat näyttivät suuren neljänneksen luoteeseen. Ruorimiehet pelkäsivät ja aprikoivat eivätkä sanoneet mitään; miksi? Kun amiraali huomasi sen, hän käski heitä aamulla varhain huomioimaan pohjoisen [[6]] uudestaan, ja he havaitsivat neulojen olevan hyviä.
Tämän ilmiön syynä oli amiraalin selityksen mukaan se, että Pohjantähti liikkui, kun taas neulat pysyivät alallaan. Tänä maanantaina nähtiin paljon ruohoja, näöltään vesikasveja. Niistä löydettiin elävä rapu, jonka amiraali pani talteen ja sanoi, että sellaiset eläimet olivat varma maan merkki, koska sellaiset eivät koskaan etääntyneet maasta kauemmas kuin kahdeksankymmenen meripenikulman päähän. Meriveden huomasimme vähemmän suolaiseksi kuin olimme havainneet Kanarian saarilta lähtömme jälkeen; ilma tuli yhä leudommaksi. Kaikki olivat hyvin iloisia, ja alukset koettivat kukin purjehtia nopeammin kuin toiset nähdäkseen maan ensimmäisenä. Paljon tonnikaloja ui ympärillä; Niñan matruusit tappoivat niistä yhden. Amiraali sanoi: »Nämä ovat lännen tiedonantajia; senvuoksi toivon Jumalalta Kaikkeinkorkeimmalta, jonka kädessä kaikkinainen voitto on, että hän hyvin pian suo meille maan.» Tänä aamuna hän näki valkoisen linnun, jonka nimi on kaislapyrstö ja jonka tapana ei ole nukkua merellä.
Tiistaina syyskuun 18. päivänä
Kuljettiin päivällä ja yöllä ja edettiin enemmän kuin viisikymmentäviisi meripenikulmaa, mutta kuitenkin merkittiin kirjaan vain neljäkymmentäkahdeksan. Meri oli niin tyven kuin Guadalquivir Sevillan kohdalla. Tänä päivänä Martin Alonzo Pintallaan, joka on pikapurjehtija, ei enää pysytellyt perässä, huusi amiraalille karaveliltaan nähneensä suuren parven lintuja menossa länttä kohti ja toivoi vielä tänä yönä näkevänsä maata. Pohjoiseen ilmaantui synkkä pimeys; merkki siitä, että se oli manteren yläpuolella.
Keskiviikkona syyskuun 19. päivänä
Jatkettiin matkaa samaan suuntaan ja purjehdittiin päivän ja yön aikana ainoastaan kaksikymmentäviisi meripenikulmaa, kun oli tullut tyven; kirjaan merkittiin kaksikymmentä kaksi. Tänä päivänä kello kymmenen aikaan lensi laivalle pelikaani (alcatraz), ja illalla nähtiin toinen. Näiden lintujen tapana ei ole etääntyä kauemmas kuin kahdenkymmenen meripenikulman päähän maasta. Nousi sumua ilman tuulta, joka on varma maan läheisyyden merkki. Amiraali ei halunnut viivytellä purjehtimalla sivutuuleen vakuuttautuakseen maan läheisyydestä. Vaikka hän olikin varma siitä, että sekä pohjoisessa että etelässä oli sivuilla saaria, kuten todella olikin, hän pysytteli kuitenkin niiden välissä, koska hän halusi mennä suorinta tietä Intiaan. »Sää on edullinen; jos Jumala suo, näemme kaiken muun kotimatkallamme»; nämä olivat hänen omat sanansa. Luotsit laskivat matkan; Niñalla laskettiin 440 meripenikulmaa Kanarian saarilta, Pintalla 420, mutta amiraalilaivalla tasan 400. (Viimeksimainittu laskelma oli paikkansa pitävä.)