Amiraali pääsi Gomeran saarelle vasta sunnuntaiyönä, ja Martin Alonzo jäi hänen käskystään Teneriffan rantaan, koska hän ei voinut purjehtia kauemmaksi. Myöskin amiraali lähti sittemmin Teneriffalle. Amiraalin, Martin Alonzon ja muiden ankaralla uurastuksella ja vaivannäöllä onnistuttiin Pinta saamaan jälleen kuntoon. Kaikki kolme alusta purjehtivat täältä Gomeraan. Teneriffan saaren vuoristojonossa (de la Sierrá), joka kohoaa harvinaisen korkealle, havaittiin voimakas tulenpurkaus. Pintalle, jolla oli kolmikulmaiset purjeet, annettiin täydelliset purjeet, ja sunnuntaina syyskuun 2. päivänä purjehdittiin sen kera Gomeraan. Amiraali kertoi, että eräät arvossapidetyt espanjalaiset, Ferro-saaren asukkaat, jotka olivat Gomerassa Ines Perazalla, vakuuttivat joka vuosi nähneensä Kanarian länsipuolella maata; myös muut Gomeran asukkaat vakuuttivat sen valaehtoisesti. Tämän johdosta amiraali kertoi muistavansa, että kun hän vuonna 1484 oli Portugalissa, niin eräät Madeiran saaren asukkaat olivat tulleet kuninkaalta pyytämään karavelia lähteäkseen erääseen maahan, jonka he siltä saarelta käsin olivat kaikkina vuosina nähneet samassa suunnassa. Amiraali lisäsi tähän muistavansa, että Azoreilta kerrottiin samaa asiaa ja että kaikissa näissä kertomuksissa suunta, merkit ja suuruus olivat yhdenmukaisia. Syyskuun 6. päivänä amiraali lähti kolmella karavelillaan jatkamaan purjehdusta Gomerasta.
Torstaina syyskuun 6. päivänä
Amiraali lähti tänä päivänä hyvään aikaan Gomeran satamasta; eräältä Ferro-saarelta kotoisin olevalta karavelilta hän sai tiedon, että kolme portugalilaista karavelia oli siellä väijymässä häntä kaapatakseen hänet. Tämä johtui varmasti kateudesta, joka oli saanut valtaansa Portugalin kuninkaan, kun hän, näki amiraalin ryhtyneen espanjalaisten palvelukseen. Osuttiin tyveneen; aamulla oltiin Gomeran ja Teneriffan välillä.
Sunnuntaina syyskuun 9. päivänä
Amiraali purjehti tänään yhdeksäntoista meripenikulmaa, mutta päätti lokikirjaan kirjoittaa vähemmän kuin oli purjehtinut, jotta miehistö ei, matkan venyessä pitkäksi, ryhtyisi hangoittelemaan vastaan ja menettäisi rohkeuttaan. Yöllä hän purjehti kolmekymmentä meripenikulmaa. Matruusit purjehtivat huonosti, poiketen neljänneksen luoteisesta suunnasta, jonka takia amiraali ojensi heitä useaan kertaan.
Tiistaina syyskuun 11. päivänä
Tänään purjehdimme omaan suuntaamme, joka oli läntinen, kulkien kaksikymmentä meripenikulmaa, ja näimme suuren kappaleen 120-tonnisen aluksen mastopuusta, mutta emme sitä tavoittaneet. Yöllä kuljimme vielä lähes kaksikymmentä meripenikulmaa, mutta edellä kerrotusta syystä amiraali kirjoitti niistä vain kuusitoista laivan kirjaan.
Torstaina syyskuun 13. päivänä
Tänään kuljimme suuntaamme kolmekymmentäkolme meripenikulmaa; amiraali merkitsi kirjaan kolme tai neljä vähemmän. Virrat olivat vastaisia. Yön tullessa magneettineulat kääntyivät luoteeseen päin (norvesteaban) ja aamulla ne kääntyivät vielä enemmän luoteeseen.
Perjantaina syyskuun 14. päivänä