Suomentaja.
KOLUMBUKSEN ENSIMMÄISEN
AMERIKAN-MATKAN
PÄIVÄKIRJA
»Sittenkun kaikkeinkorkeimmat, kaikkeinkristillisimmät, kunnianarvoisimmat ja suurivaltaisimmat hallitsijani, Espanjan ja merensaarten kuningas ja kuningatar, armollisimmat valtiaamme, tänä vuonna 1492, päätettyänne ja lopetettuanne sodan Euroopassa hallitsevia maureja vastaan suuressa Granadan kaupungissa, missä minä tammikuun toisena päivänä näin Teidän Korkeuksienne kuninkaallisen lipun asevoimin kohotettavan Alhambran, sanotun kaupungin linnoituksen, torneihin, ja maurien kuninkaan tulevan kaupungin portin edustalle ja suutelevan Teidän Korkeuksienne ja prinssin (infantti don Juanin), minun herrani, kuninkaallista kättä, sittenkun nyt, sanon, vielä samassa kuussa, niiden tietojen perusteella, mitä minä annoin Teidän Korkeuksillenne Intian maista ja eräästä hallitsijasta, jota sanotaan suurkaaniksi, meidän kielellämme kuninkaiden kuninkaaksi, samoinkuin siitä, että hän ja hänen edeltäjänsä olivat yhä uudestaan lähettäneet Roomaan pyyntöjä saada itselleen pyhän uskomme opettajia, jotka pystyisivät heitä opettamaan, ja että pyhä isä ei niitä heille koskaan lähettänyt, [[1]] ja että niin lukuisat kansat joutuvat kadotukseen epäjumalain uskossa ja omaksumalla harhaoppeja, Teidän Korkeutenne kristillis-katolilaisina hallitsijoina ja pyhän uskon ystävinä ja sen suosijoina ja Muhammedin harhaopin sekä kaiken epäjumalallisuuden ja kerettiläisyyden vihollisina olette ajatellut lähettää minut, Cristobal Colónin, sanottuihin Intian maihin, käymään noiden hallitsijoiden ja kansojen luona tutkiakseni noita paikkoja sekä tapoja, millä ne voitaisiin käännyttää pyhään uskoomme, ja olette käskeneet, että minä en kulkisi itämaihin niinkuin on ollut tavanomaista, vaan valitsisin läntisen tien, josta tähän päivään saakka ei tiedetä, että kukaan olisi kulkenut sitä. [[2]] Myös ovat Teidän Korkeutenne, ajettuaan kaikki juutalaiset pois kuningaskunnistanne ja kaikista alusmaistanne, samassa tammikuussa antaneet minulle tehtäväksi lähteä matkalle sanottuihin Intian maihin tarpeeksi isolla laivastolla; samalla olette osoittaneet minulle suuren suosion, olette aateloineet minut, niin että minä vastaisuudessa voin kirjoittaa nimeni eteen don, ja samalla nimittäneet minut valtameren suuramiraaliksi sekä kaikkien niiden saarten ja manteren, mitä löydän ja valloitan ja jotka tästedes maailmanmerestä löydetään ja valloitetaan, varakuninkaaksi ja elinikäiseksi kuvernööriksi; ja että vanhin poikani seuraa minua ja niin aste asteelta kaikkina tulevina aikoina. Ja matkustin minä Granadan kaupungista saman vuoden 1492 toukokuun kahdentenatoista päivänä, lauantaina, ja saavuin Palosin kaupunkiin, joka on merisatama, missä varustin kolme sellaiseen yritykseen soveliasta alusta (navios), ja lähdin siitä kaupungista, hyvin varustautuneena sangen runsailla elintarvikkeilla ja hyvin suurella miehistöllä, elokuun kolmantena päivänä tänä samana vuonna, perjantaina, puoli tuntia ennen auringonnousua, suunnaten matkani Teidän Korkeuksillenne kuuluville Kanarian saarille, jotka ovat mainitussa valtameressä, lähteäkseni sieltä edelleen ja purjehtiakseni niin kauan, kunnes saapuisin Intiaan viedäkseni Teidän Korkeuksienne sanoman sikäläisille hallitsijoille ja täyttääkseni sen, mitä olette antaneet tehtäväkseni. Ja sentähden aion koko matkan päivä päivältä kirjoittaa kaiken mitä teen, näen ja koen, kuten jäljempänä ilmenee. Paitsi sitä, armollisimmat valtiaani, että kirjoitan joka yö, mitä edellisenä päivänä on tapahtunut, ja joka päivä, kuinka kauas olemme yöllä purjehtineet, olen aikonut piirtää uuden merikartan, johon sisältyy koko meri ja valtameren kaikki maat, kukin sijaintinsa ja ilmansuuntansa mukaan (debacho su viento); myös liitän siihen kirjan, jossa esitän kaiken luonnon mukaan maalattuna päiväntasaajasta lähtien (pohjoisten) leveysasteiden mukaan ja läntisiä pituusasteita seuraten. Ja ennenkaikkea paljon riippuu siitä, että unohdan nukkumisen ja suuresti omistaudun purjehtimiseen, niin että kaikki sujuisi hyvin, mistä koituu suuri työ.»
Perjantaina elokuun 3. päivänä
Lähdimme perjantaina elokuun 3. päivänä 1492 Barre de Saltesista kello 8 ja kuljimme auringonlaskuun saakka, navakan tuulen vieminä etelään päin, 60 penikulmaa, yhtä paljon kuin 15 meripenikulmaa [[3]] . Ohjasimme sen jälkeen EL, sitten E1/4L, joka oli suunta Kanarian saarille.
Maanantaina elokuun 6. päivänä
Martin Alonzo Pinzonin komentaman karaveli Pintan peräsin särkyi. Uskottiin, tai ainakin oletettiin, että tämä onnettomuus oli pantava erään Gomes Rasconin tilille. Hänen piti tehdä se karavelin omistajan, Cristoval Quinteron, yllytyksestä, jota ei ensinkään haluttanut seurata mukana matkalle. Amiraali joutui sen kautta vaikeaan asemaan, koska hän ei voinut mennä sanotun karavelin avuksi joutumatta itse vaaraan. Hänen huoltansa lievitti kuitenkin se ajatus, että Martin Alonzo Pinzon oli rohkea ja kekseliäs mies; päivän aikana kuljettiin 29 meripenikulmaa.
Keskiviikkona elokuun 8. päivänä
Kolmen karavelin päälliköt olivat erimielisiä kysymyksestä, missä suunnassa Kanarian saaret olivat; amiraalin mielipide oli oikea. Hän halusi jättää karaveli Pintan suurimmalle saarelle (Teneriffalle), koska sen peräsin oli pahoin rikki ja alus vuoti. Hän olisi mielellään ottanut sen tilalle toisen karavelin, jos sellainen olisi tavattu; mutta tänä päivänä sitä ei saatu toimeksi.
Torstaina elokuun 9. päivänä