Tämä on sentään erehdys. Ensinnäkään kukaan ei ole ottanut vaivakseen laskea, poikkesiko kompassi Kolumbuksen retken aikana pohjoissuunnasta, mihin päin ja kuinka paljon; poikkeamahan vaihtelee ja on joskus olematon.
Kuten päiväkirjasta näemme, Kolumbus päinvastoin on sitä mieltä, että kompassi ei näytä väärin. Sensijaan hän huomasi erään seikan, jota siihen aikaan ei uskottu, nimittäin että Pohjantähti ei pysy paikallaan, vaan »kiertää», kuten muutkin tähdet, taivaanlakea.
Se oli myöskin kyllä tärkeä havainto merenkulkualalla, mutta tykkänään toista kuin kompassineulan poikkeaman huomaaminen.
Kolumbuksen omakätistä päiväkirjaa ei ole enää olemassa. Arvatenkin se aikanaan joutui kulumaan ylhäisten lukijain käsissä. Se kyllä saattoi kuulua siihen kahdentoistatuhanen niteen kirjastoon, jonka Fernando Kolumbus lahjoitti Sevillan yliopistolle, mutta kun kaksi kolmannesta siitä määrästä on hävinnyt, on Kolumbuksen päiväkirja mahdollisesti ollut hukkaan joutuneiden joukossa.
Fray Bartolomé de las Casas jäljensi Kolumbuksen päiväkirjan itselleen. Tämä hengenmies (1474—1566) joutui kosketuksiin Kolumbuksen retkien kanssa jo nuorena, sillä hänen isänsä oli mukana Kolumbuksen toisella retkellä. Tätä piispaa sanotaan Länsi-Intian apostoliksi, ja hän esiintyi tarmokkaasti intiaanien puolesta teoksessaan Historia General de las Indias occidentales. Tuloksena hänen taistelustaan oli, että Länsi-Intiaan ryhdyttiin kuljettamaan neekeriorjia, joiden arveltiin olevan soveliaampaa työvoimaa kuin intiaanit. Neekeriorjuuden historia on loistoesimerkki siitä, kuinka hyvistä ja jaloista vaikuttimista lähtenyt aate voi ihmisten toteuttamana muuttua mitä verisimmäksi vääryydeksi ja inhoittavimmaksi epäinhimillisyydeksi.
Las Casas on lyhennellyt Kolumbuksen päiväkirjan alkupuolta, jossa ilmeisesti on ollut vain mainintoja säästä ja kuljetusta matkasta. Tämän vuoksi nyt perästäpäinkään ei voida määritellä, kuinka lähelle Bermudaa Kolumbus esimerkiksi oli osunut matkallaan. Las Casas näyttää sensijaan uskollisesti ottaneen mukaan kaiken sen, mikä koskee varsinaisia tapahtumia niin merellä kuin maalla, ja sehän lienee pääasia; onpa hän pitkiä taipaleita jäljentänyt suorastaan Kolumbuksen omin sanoin.
Kului sentään yli kaksisataa vuotta Las Casasin kuolemasta, ennenkuin Kolumbuksen päiväkirja painettiin espanjalaisen meriupseeri don Navarreten toimesta vuonna 1791. Se tapahtui aikoihin, jolloin Kolumbuksen retkeä suuresti ihailtiin, ja osui Kolumbuksen ensimmäisen retken 300-vuotismuistoksi.
Suomennoksessa on pyritty noudattamaan alkutekstiä kuivakiskoisuudesta huolimatta; niissä paikoissa, missä käännöksen ja alkutekstin välille voi syntyä tulkintaeroavaisuuksia, on espanjalainen sanonta ilmaistu sulkumerkeissä.
Koska Kolumbus koko ajan uskoi olevansa tekemisissä intialaisten kanssa, ei myöskään käännöksessä ole käytetty intiaanien nykyistä suomalaista rotunimitystä, vaan puhutaan intialaisista, kuten Kolumbuskin teki.
Kirjan loppuun on lisätty joitakin huomautuksia Kolumbuksen tekstin johdosta.