| Kolumbuksen laiva. Kirjeestä, jonka Kolumbus Amerikan löydöstä kirjoitti v. 1493. |
Edellä selostamastamme Kolumbuksen elämäkerrasta käy selvästi ilmi, kuinka »ilmassa» se oli. Kolumbus kiusasi kahden valtakunnan kuninkaita esityksillään, ja kuusi vuotta hän ahdisti Espanjan hovia, ennenkuin hänelle myönnettiin oikeus lähteä haluamalleen purjehdusretkelle ja annettiin se tuki, mitä valtio voi saada Paloksen satamakaupungin rankaisemisesta. Portugalin kuningas ei ollut ottanut Kolumbuksen esityksiä kuuleviin korviinsakaan, ja kahden maan tiedemiehet pitivät matkaa hullun yrityksenä.
Sitten, kun Kolumbus tosiaan oli matkallaan löytänyt maan, kierteli siellä kyllä sangen vilkkaasti retkikuntia, mutta sen ei välttämättä tarvitse todistaa, että niitä olisi siellä kuljeskellut, jos Kolumbus ei olisi löytänyt matkallaan maata taikka jos Kolumbus ei olisi matkaansa tehnytkään.
Mutta vaikka ei olisi ollut näinkään; vaikka tosiaankin monet muut olisivat olleet valmistuneita samanlaiselle löytöretkelle, pysyy kieltämättömänä tosiasiana, että löytöretken suoritti Kolumbus monien vaivojen ja vastuksien koettelemana ja että hänen tukenaan oli Espanjan kuningaspari, nimenomaan Kastilian Isabella, kun Portugalin kuningas puolestaan oli asettunut retkeen nähden torjuvalle kannalle.
Jos Kolumbus oli niin tietämätön kuin hänen vastustajansa väittävät ja niin perin tyhmä kuin heidän tahollaan sanotaan, sitä ihailevammin täytyy suhtautua hänen loputtomaan sisuunsa—sehän vie miehen vaikka läpi harmaan kiven, kuten suomalaisessa sananparressa väitetään.
Erimielisyys Kolumbuksen arvosta ja merkityksestä on kuitenkin tässäkin mielessä rajoitettava pelkästään vanhaa manteretta koskevaksi. Riitainen Eurooppa on tällaisestakin asiasta löytänyt eri puolia väittelyn kohteiksi, mutta Atlantin tuolla puolen sensijaan tunnutaan Kolumbukselle annettavan jakamaton arvo. Joka ainoa pääkaupunki Kap Hornista pohjoiseen napapiiriin asti voi esittää yhden tai useampia Kolumbuksen muistopatsaita. Kaikissa Etelä-Amerikan maissa on ainakin yksi kaupunki saanut hänestä nimensä, ja yksi valtiokin on ottanut nimekseen Colombia.
Pohjois-Amerikassa Kanada on pysynyt ainakin sanotussa muodossa viileänä Amerikan löytäjän muistolle, mutta Yhdysvalloissa sensijaan on neljänkymmenenkahdeksan valtion joukossa tuskin ainoatakaan, jossa ei olisi joko kaupunkia tai piirikuntaa—tai molempia—löytöretkeilijän mukaan nimitettynä. Columbus, Columbia, Columbiana, Colon ovat usein kertautuvia nimiä Yhdysvaltain kartassa, ja monin muin muodoin ensimmäisen Amerikan-kävijän nimi toistuu yleisessä nimistössä. Kolumbuksen päivä, lokakuun kahdestoista, on omaksuttu juhlapäiväksi. Hauskana piirteenä mainittakoon, että muuan yksityinen yhtiö teetti Amerikan löydön 400-vuotisjuhliin 1893 hopeaisen patsaan, jonka muovasi ranskalainen kuvanveistäjä Bartholdi, ja se oli suurin patsas, mitä koskaan on hopeasta valettu. Alkuperäinen hopeapatsas käytettiin sittemmin kyllä toisiin tarkoituksiin, kun patsas oli uudestaan valettu pronssista.
Teokseemme liittyvässä kuvassa esitettyä Paul Bartlettin patsasta pidetään yhtenä parhaimmista Kolumbuksen kuvista, joita on olemassa. Sillä on kunniapaikka Washingtonin kansalliskirjaston pyörösalissa, missä on esillä Yhdysvaltain parhaiden taiteilijoiden edustavimpia töitä. Kasvonpiirteet siinä ovat, kuten muissakin »näköisyyteen» pyrkivissä patsaissa, Genuassa olevasta Kolumbuksen patsaasta peräisin. Kuten näemme, ne poikkeavat toisessa vanhassa kuvassa, firenzeläisessä maalauksessa, esitetyistä.
Kolumbuksen väheksyjät mielellään käyttävät muita lähteitä kuin Kolumbuksen omia kertomuksia; mutta samoin myöskin hänen kannattajansa näkyvät ottavan tietoja muualta kuin hänen omasta päiväkirjastaan. Siten niin Kolumbuksen moite kuin kiitoskin on saatu syntymään sivullisista tiedoista. Niinpä ne, jotka väheksyvät Kolumbusta löytöretkeilijänä ja merimiehenä, kuitenkin ovat valmiit esimerkiksi myöntämään, että hän ensimmäisenä huomasi kompassin poikkeaman pohjoissuunnasta.
| Kolumbuksen ensimmäinen löytöretki |