Marie Antoinette oli paljoa enemmän vihattu kuin kuningas, ja sen vuoksi oli häntä uhkaava vaara myöskin paljoa suurempi.
Hän oli turhaan pyrkinyt kuninkaan luo. Häntä oli melkein väkipakolla täytynyt pidättää lähtemästä.
"Antakaa minun mennä! Minun sijani on kuninkaan vieressä!"
"Ei", lausui ääni hänen läheisyydessään, "teidän sijanne on lastenne luona."
Marie Antoinette huomasi, että oltiin oikeassa, ja hän lähti kruununprinssin huoneeseen.
Mutta kapinoitsijat räyhäsivät oven ulkopuolella. Kuningatar vietiin salaoven kautta kuninkaan huoneeseen ja sieltä neuvostosaliin.
Kalpeana ja vapisten istahti hän siellä lastensa ja muutamien hovinaisten ympäröimänä.
Tämän nais- ja lapsiryhmän eteen asettivat palvelijat sen suuren pöydän, jota ministerineuvosto käytti kokouksissaan.
Kansanjoukko tunkeutui saliin, Santerre etunenässä.
"Tehkää tilaa, niin että kansa voipi nähdä kuningatarta!" huusi hän.