Muuan lakiasäätävän kokouksen jäsen oli siksi malttavainen, että huusi:
"Huomiota, krenatierit! Kohottakaa aseenne!"
Vallankumoukselliset säikähtivät tätä huutoa ja pysyttelivät tyyninä.
Kuningattaren pelko ei ottanut haihtuakseen, se yhä kasvoi.
Kuningas saneli valan, ja neljäkymmentä viisi Seinen varrelle asetettua kanuunaa levitti jymähtäen savunsa kaupungin yli.
Vaadittiin, että kuninkaan tuli omin käsin sytyttää tuleen puu, jossa kuninkaankruunu sekä hengellisen ja aatelissäädyn vaakunat ja kunniamerkit riippuivat.
Mutta kuningas säästi itseltään tämän nöyryytyksen selittämällä, ettei
Ranskassa ollut enää läänityslaitosta.
Hän palasi sotakouluun samaa tietä kuin oli tullut.
Marie Antoinette näki hänen lähenevän. Hänen kasvonsa saivat uutta eloa. Hän nousi nopeasti ja riensi portaiden alipäähän häntä vastaan.
Tyynenä kuten aina otti Ludvig puolisoaan kädestä ja puristi sitä hellästi.