Simon katsoi poikaa tuimasti silmiin ja kysyi:
"Capet! Jos sinut vapautettaisiin, mitä sinä silloin tekisit minulle?"
"Antaisin sinulle anteeksi", vastasi lapsi.
Eräänä päivänä taas luki Simon ääneen kertomusta juhlasta, jonka tasavalta oli toimittanut kansalle. Kertomus päättyi seuraavaan tapaan:
"Vannokaamme puolustavamme hallitusmuotoa viimeiseen verenpisaraan.
Tasavalta on iäinen!"
"Kuuletko", sanoi Simon, pannen pois sanomalehden, "kuuletko, Capet, että tasavalta on iäinen?"
Lapsi ei vastannut.
"Vai et sinä, ilkeä lapsi, kuule", huusi suutari julmistuneena. "Mutta tottahan sinä näet, että tasavalta on iäinen?"
"Ei mikään ole iäistä", vastasi Kaarle Ludvig.
Hän oli tuskin lausunut nämä sanat, kun hän Simonin nyrkiniskusta kaatui lattialle.