Useita päitä oli jo pudonnut, kun ääni rahvaan joukosta huusi:
"Miten syvään hänelle niiattaneekin, on hän kaikissa tapauksissa nyt ehtinyt yhtä pitkälle kuin itävallatarkin."
Elisabeth kuuli nämä sanat ja sai silloin vasta varman tiedon natonsa kuolemasta.
"Suotakoon meidän saada kohdata toisemme taivaassa", sopersi hän.
Hän nousi viimeisenä mestauslavalle. Kun hänen kätensä sidottiin, valui kaulaliina alas paljastaen hänen hartiansa, jolloin neitsyt Marian kuvalla varustettu hopeinen medaljonki, jota hän kantoi kaulassaan, tuli näkyviin.
Mestaaja tahtoi temmata medaljongin häneltä pois.
"Äitini nimessä pyydän teitä peittämään hartiani", sanoi Elisabeth.
Ne olivat viimeiset sanat, jotka hän eläissään puhui.
Hänen päänsä putosi, mutta väkijoukko ei osottanut vähintäkään ilonmerkkiä. Huutoon: "Eläköön tasavalta!" ei seurannut vastausta.
* * * * *