He saavat kulkea korkeuden tiellä, ja enkelit armaat istuvat siellä; Jumala saapuu voimassansa kauniilla sateenkaarellansa; heidän sielunsa Jumala armahtaa, ja meillekin taivas aukeaa.
Amen.
Palattuani pääkaupunkiin kuulin kreivi Grossingerin kuolleen: hän oli ottanut myrkkyä. Asunnossani tapasin häneltä kirjeen, jossa hän sanoi minulle:
"Minun on kiittäminen teitä paljosta; te olette saattanut päivänvaloon häpeäni, joka jo kauan on kalvanut sydäntäni. Tuo vanhuksen laulu oli minulle sangen tuttu, Anni oli usein sanellut sen minulle, hän oli sanomattoman jalo olento. Minä olin kurja rikollinen, hän oli saanut minulta kirjallisen aviolupauksen ja on polttanut sen. Hän palveli erään vanhan tätini luona, hän kärsi usein raskasmielisyydestä. Minä valtasin hänen sielunsa eräänlaisten lääkeopillisten välineiden avulla, joissa piilee hiukan taikavoimaa. — Jumala olkoon minulle armollinen! — Te olette myös pelastanut sisareni kunnian, herttua rakastaa häntä, minä olin hänen suosikkinsa — tapaus on järkyttänyt häntä — Jumala auttakoon minua, olen ottanut myrkkyä.
Kreivi Josef Grossinger."
Kauniin Annin esiliina, johon jääkäri Jürgen katkaistu pää oli purrut häntä, on tallella herttuallisessa museossa. Sanotaan herttuan aikovan korottaa kreivi Grossingerin sisaren nimellä Voil de Grace (Armonhuntu) ruhtinaalliseen säätyyn ja menevän hänen kanssaan naimisiin. D——n seudulla pidettävässä lähimmässä sotaväen katselmuksessa kuuluu asetettavan ja vihittävän muistopatsas molempien onnettomien kunnianuhrien haudoille kylän kirkkomaahan; herttua itse tulee ruhtinattaren kera olemaan saapuvilla; aate kuuluu olevan ruhtinattaren ja herttuan yhdessä keksimä. Se esittää väärää ja oikeaa kunniaa, jotka ristin edessä molemmin puolin kumartuvat yhtä syvälle maahan; oikeus seisoo toisella puolella miekkaa heiluttaen, armo toisella puolella ojentaen esille huntua. Oikeuden pään väitetään osottavan yhdennäköisyyttä herttuan, armon pään taas yhdennäköisyyttä ruhtinattaren kasvojen kanssa.
End of Project Gutenberg's Kunnon Kasper ja kaunis Anni, by Clemens Brentano