Ruhtinas, Džyin Tzï, on yhteiskunnan koossapitäjä. Senvuoksi yhdistyvät hänessä kaikki oleelliset hyveet; Džyin Tzï on kaikkien hyveiden summa, hän on ihanneihminen, koko kansan esikuva, hyveiden olennoituma, aina siihen määrään, että Džyin Tzï-sana on tullut kielenkäytössä merkitsemään siveellisesti täydellistä ihannekuvaa.
Korkeimmassa määrässä ovat hyveet kuitenkin keskitetyt Šeng-sanaan, joka on joskus, epäoikeutetusti kyllä, käännetty 'pyhä'-sanalla. Sillä on siis tahdottu ilmaista kristillistä täydellisyyttä. Šeng-sanan läheisempi vastine on kuitenkin Viisas. Siihen viittaa merkin rakennekin, jossa on 'korva' oleellisimpana osana. Kiinassa näet pidetään korvan kautta saatua ohjausta miltei arvokkaampana kuin silmän kautta saatua. Senvuoksi epäjumalille laitetaan pitkät riippuvat korvat viisauden symbooleiksi. Jos tahtoo olla kohtelias ja kunnioittaen puhua seuratoveristaan, niin parhaimpia kohteliaisuuksia on sanoa, että hänellä on pitkät korvat. Toisena osana Šeng-merkissä on Dž'en, 'kertoa', joka puolestaan merkitsee 'suurta suuta'. Viisaus olisi siis siten saatavissa, että meidän korvaimme kuullen kerrotaan paljon ja että meillä on tarkat korvat ottamaan asioista vaarin.
Šeng käytetään sekä adjektiivina että substantiivina, kuten yleensä kiinalaisia ajatusmerkkejä. šeng merkitsee ensinnäkin Taivaan Poikaa, Kiinan keisaria, ja sitä käytetään hänestä itsestään ja hänen julistuksistaan. Sitten Šeng merkitsee kungfutselaisuutta ja Kungfutsea. Edelleen käytetään Seng-merkkiä vanhoista ihanneihmisistä, sellaisista kuin Jao ja Šuen, y.m. Eikä kiinankielessä löydy sanaa, joka paremmin vastaisi kristillistä täydellisyyttä kuin tämä Šeng, vaikka tässä ei ole kristillistä pyhyyden piirtoakaan. Pääpaino näyttäisi Šeng-sanassa olevan käytännöllisellä, hyverikkaalla älykkäisyydellä ja nuhteettomuudella.
Šeng-sanan rinnalla käytetään Hsien-sanaa siveellisen ihanteen ilmaisijana. Sekin viittaa hallitseviin piireihin, mistä kaikki hyveet vanhimpana aikana ovat etsittävissä. Hsien on kokoonpanonsa puolesta 'kallisarvoinen, uskollinen ministeri', ruhtinaan 'oikea käsi'. Hsien yhdistetään usein Šeng-sanaan, mutta itsenäisesti sitä käytetään vähemmän kuin Šeng-sanaa, eikä sitä pidetä aivan yhtä täydellisenä kuin jumalallista Šeng:iä.
Šeng, hyveiden summana, näyttäisi johtavan siihen, että Viisaus olisi katsottava korkeimmaksi hyveeksi. Taulukossamme se kuitenkin esiintyy neljän muun hyveen tasolla, tavallaan kuitenkin keskustassa kiinankielisessä taulukossa. Viisaus vaatii välttämään harhateitä kummallakin puolella ja käymään kultaista keskitietä. Yksi kungfutselaisista peruskirjoista Džung Jung (Kultainen Keskitie) tehostaa erikoisesti tätä harhateiden välttämistä. Mutta yhtä vähän on siinä, kuin missään muuallakaan kungfutselaisessa kirjallisuudessa, hyveitä johdonmukaisesti kehitetty jostakin pääkäsitteestä. Kungfutsen pojanpoika ylistää siinä vain täydellistä hyveellisyyttä, joka ennen kaikkea ilmenee Kungfutsessa itsessään.
Usein esitetään vanhempien kunnioitus, Hsiao, kungfutselaisuuden perusaatteeksi. Siinä onkin sikäli totta, että Kiinan keisarit, jotka ovat huomanneet Hsiao-opin edullisen merkityksen hallitushuoneen ja valtakunnan hallinnon menestymiselle, ovat tietoisesti tehostaneet, korostaneet ja kehittäneet Hsiao-käsitettä, m.m. panemalla Kungfutsen suuhun koko Kunnioituksenkirjan (Hsiao Džing) laajalle ulottuvan sisällön. Han- ja T'ang-hallitsijasuvuista on sanottu: O Dž'ao i Hsiao drï T'ien Hsia: "Hallitsijasukumme hallitsevat isänmaata Hsiao:lla." Samaa voi sanoa myöhemmästäkin dynastioista. Myöskin Tietosanakirjassa on Hsiao esitetty kungfutselaisuuden pääkäsitteeksi. On myös muistettava, että Hsiao-käsitteellä on taisteltu kungfutselaisuutta uhkaavia harhaoppeja vastaan. Ja hyvällä syyllä voi sanoa, että kungfutselaisuus elää ja kaatuu Hsiao-käsitteen kanssa.
Kungfutse itse ei kuitenkaan asettanut Hsiao-käsitettä kaikkea yhdistäväksi peruskäsitteeksi, eikä se sitä ole taulukossammekaan. Paremminkin näyttäisi Ren ja I yhdessä, kuten Mongtsella, muodostavan johtavan aseman taulukossamme. Nämä käsitteet täydentävät hyvin toisiaan, joten niistä saadaan kylläkin arvokas perusohje: 'Oikeamielinen rakkaus', 'Totuudenmukainen hyvyys', joka osittain lähentelee 1 Kor. 13 luvun rakkauskäsitettä, vaikka Paavalin agapee on paljon lämpimämpi kuin kungfutselainen Ren, eikä korinttilaiskirjeen 'rakkaus'-sanaa olekaan yleensä kiinaksi käännetty Ren-, vaan Ai-sanalla, tai sitten molemmilla yhdessä, tai vielä Ren I-käsitteelläkin.
Kungfutse yhdistää eräässä kohden koko opetuksensa Šū-käsitteeseen. Hän ei kuitenkaan asiaa lähemmin selitä, eikä kehitä opetuksiaan tästä johdonmukaisesti. Šū, samoin kuin äskenmainittu Hsiao, ovat taulukossamme alaosastoina Ren-käsitteen kohdalla. Šū:n olen kääntänyt sanalla 'Epäitsekkyys'. Sillä on kuitenkin ehkä vaativampi merkitys kuin epäitsekkyys-sanalla meillä. Šū-käsitteeseen sisältyy myötätunto, sympatia, — kiinalaisessa merkissä on 'sydän' merkityksen antajana. Sydämen ääntä on kuultava, sen mukaan on meneteltävä, on toimittava 'niinkuin sydän', turmeltumaton sydän, vaatii. Kungfutse itse selitti Šū:n seuraavasti: "Mitä et tahdo itsellesi, älä tarjoa toisillekaan". 'Suuressa Opissakin' esiintyy tämä Šū-sana. Siellä se on selitetty 'Viivottimen ja harpin opilla', kehittämällä 'keskinäisyyttä' niin että se lähenee Jeesuksen sanaa Matt. 7:12, "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää tekin samoin heille".
On tahdottu nähdä ero siinä, että Jeesus puhuu myönteisesti ja Kungfutse ylläolevassa lauseessaan kielteisesti, mutta tosiasia on, että itse pääsana, Šū, ei ole kielteinen vaan myönteinen, ja että Šū kauttaaltaan kungfutselaisessa kirjallisuudessa — myöskin 'Suuressa Opissa' tietää positiivista sisältöä. Šū-kasitteeseen sisältyy myöskin rakkaus, mutta ei ylhäältäpäin tulevana hyväntahtoisena armonosoituksena, vaan paremminkin samalta tasolta lähtevänä myötätuntoisena mielialana, kykynä asettaa itsensä toisen asemaan, siis lähennellen Raamatun sanaa 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi!' Kuitenkin on tässäkin huomautettava, että Raamatun sana on paljon painokkaampi kuin kungfutselainen Šū, joka on sangen haalea Raamatun rakkauskäsitteen rinnalla.
Šū-käsite sisältää jotenkin Ren ja 1-käsitteiden yhtymän, kun nimittäin muistamme, että I on 'ihmissydämen totuudentajunta' ja Ren 'ihmisluonnon syntyperäinen hyve', kuten taulukossamme nämä käsitteet selitetään. Šū-käsite lienee vain suuremman selvyyden saamiseksi jaettu Ren ja I käsitteisiin.