Oikeuskäsite ilmenee idässä ja lännessä yhtenä ihmiselämän peruspylväänä. On kuitenkin eroa tässä käsitteessä. Roomalainen Justitia on muodollisempaa, jäykempää ja kylmempää kuin kiinalainen I. Taulukossamme on I määritelty 'ihmissydämen totuudentajunnaksi' tai 'järkisyiden' tajunnaksi. Sillä on siis kuitenkin jotain tekemistä 'sydämen' kanssa; sen sijaan roomalainen oikeus on enemmän niin sanoaksemme pään asia. Kiinalainen merkki I viittaa vastakkaiseen suuntaan kuin roomalainen oikeus; I näet jakautuu kahteen osaan, jotka ovat 'lammas' ja 'minä', edellinen päällimäisenä, 'minä' sen alla.
Jos otamme lampaan 'viattomuuden' vertauskuvana, niin kiinalainen oikeus on enemmän viattomuutta, johon liittyy todellisia rakkaudentunteita, 'sydämentajuntaa'. Niinpä esim. I Tzï on 'ottopoika' ja I Tien merkitsee peltoa, jota köyhät saavat käyttää hyväkseen. I merkitsee lisäksi 'yleistä', julkista', esim. I Džing, kaivo, jota kaikki vapaasti saavat käyttää. Alaosastoina on I:n kohdalla taulukossamme: Rehellisyys, Suoruus, (kiinalainen) 'Veljeys', Miehuus, Kohtuus ja Säädyllisyys.
Silmäänpistävää tässä Oikeuden alaosien luettelossa on Miehuus (Jung) minkä roomalaiset asettivat erikoiseksi päähyveeksi. Tässä tulee ilmi kiinalaisten jyrkkä eroavaisuus roomalaisiin verraten. Roomalaiset olivat valloittajakansa, jolle sotainen urhoollisuus, fortitudo, oli olennainen hyve. Olihan kyllä Roomassakin niitä, jotka huomauttivat, että urhoollisuus ilman oikeutta on kaikkea muuta kuin ihailtava hyve. Mutta tällainen rajoitushan osoittaa, että oli väärin asettaa urhoollisuutta erikoiseksi perushyveeksi. Kiinalaiset eivät koskaan ole olleet sotainen valloittajakansa. Aivan tilapäisesti mongolilaisen aineksen turvissa he ovat joskus huomattavampia valloituksiakin tehneet, mutta valloitussotaa ei ole koskaan opittu ihailemaan. Valloituksia on tehty vain sikäli kuin väkiluvun lisääntyminen on vaatinut, eikä kukaan voine väittää, että kiinalaiset koskaan olisivat liian leveästi maata asuneet. Syvällä kansan sielussa on vastenmielisyys sotatoimiin ja suuri kunnioitus sivistystyötä kohtaan. Se tulee lukuisissa sananlaskuissakin ilmi. Ja taulukossamme on Miehuus asetettu Oikeuden alaosastoksi, tavallaan se ilmenee kahtenakin alaosastona; Suoruus (Drï) on näet sekin miehuutta, varsinkin Kiinassa, missä kaikki on niin mutkikasta. Ja itse Miehuus sitten! Se ei ole veritöiden ihannoimista, vaan itseänsävoittavaa, todellista miehuutta. "Tahtosi olkoon taipumaton väärään! Älköön sinua vietelkö suloiset sanat eikä ihana muoto; ei myöskään imartelu eikä uhkaus". Jung-sana selitetään: "Kun huomaat hyvää, seuraa sitä! Kun ymmärrät erehdyksesi, korjaa se heti! Rikkaus ja kunnia ei vie sinua harhaan; köyhyys ja häpeä ei järkytä sinua." Kas siinä tosi miehuus oikeuden palveluksessa!
'Viisaus' perushyveiden luettelossa on myöskin yhteistä idässä ja lännessä, mutta tässäkin on voitto kiinalaisilla. Roomalainen Viisaus oli enemmän oman etunsa katsomista kuin viisautta viisauden vuoksi. Sekä roomalainen Prudentia että kiinalainen Drï, kumpikin sisältävät sekä tietopuolisen että käytännöllisen viisauden. Kiinalainen Drï-merkki on koottu kahdesta osasta, joista toinen merkitsee 'keihästä' tai 'nuolta', toinen taas 'suuta' tai 'puhetta'. Viisaus kai on siis viiltävää kuin nuoli, ja viisaan puhe sattuu kuin hyvin ammuttu vasama maaliinsa. Tämä Drï käytetään enemmän tietämiskykyä ilmaisemaan, ja myöskin tiedon julkilausumista osoittamaan. Uudemmassa kielessä käytetään viisaus-sanaa, johon edellisten osien lisäksi on liitetty aurinko, — siitä on siis pimeys poissa, kaikki on valaistua ja selvää. Kolmessa eri piirissä erikoisesti tarvitaan viisautta: Ihmisten, periaatteiden ja ihmiselämän ymmärtämisessä. Helposti huomaa, että pääpaino on viisauden käytännöllisellä puolella käytännöllisyyteen taipuvien kiinalaisten keskuudessa.
Aito kiinalaista Nuhteettomuutta, Li, vastaa osittain roomalainen Kohtuus. Tämä voi näyttää ensikuulemalta hiukan oudolta, mutta asiaan lähemmin tutustuttuamme emme sitä enää niin oudoksu. Kiinalaisen Li-käsitteen merkitys on yhtä moninainen kuin merkin rakennekin. Enimmän käytettäneen sitä 'kohteliaisuus' merkinnössä, mutta se merkitsee sen lisäksi kaikenlaisia jokapäiväisiä ja juhlahetkien sovinnaisia tapoja, isänmaallisia ja uskonnollisia menoja, seremonioita, sekä yleensä hyviä tapoja, sitä mikä on kussakin tilanteessa kiinalaisen mielestä oikein ja kohtuullista, — vaikka 'kohtuus' kiinalaiselta vaatii paljon enemmän kuin roomalaiselta, kiinalainen Li on positiivista, roomalainen Kohtuus enemmän negatiivista laatua. Eroavaisuutta on vielä siinä, että roomalaisen Kohtuus, Modestia, oli enemmän henkilökohtaista järjestyksen rakkautta, kun taas Li asettaa kiinalaisen mitä moninaisimpiin suhteisiin sukuunsa ja yhteiskuntaan, mutta järjestyksen rakkauteen se häntä kaikessa kuitenkin vaatii.
Kokoonpanonsa puolesta viittaa Li-merkki uskonnolliseen alkumerkitykseen. Kumpikin sen pääosa näet edustaa uskonnollisia asioita; toinen merkitsee 'uhriastiaa', toinen 'maan suojelushenkiä'. Kuten sanottu, käytetään Li-sanaa yhä vieläkin uskonnollisia kultteja ilmaisemaan, vieläpä tavallaan korvaamaan puuttuvaa 'uskonto'-sanaa.
Li on niin laajasisältöinen ja monivivahteinen sana, että on erittäin vaikea tulkita sitä yhdellä sanalla millään muulla kielellä. Jos kysyttäisiin, mikä on kiinalaisille erikoista ja olennaisinta, niin siihen voisimme vastata, että se on juuri tämä Li, joka parhaiten ilmaisee kiinalaisten kansallisluonteen. Kiinalainen 'nuhteettomuus' on siinä, että ihminen kaikessa noudattaa ikivanhoja, sovinnaisia tapoja ja sääntöjä jokaista pilkkua ja viivaa myöten. Meikäläisten mielestä tämä on kaikkea muuta kuin hyveellistä, mutta siinäpä juuri onkin kiinalaisten erikoisuus, että he koko elämässään ovat mitä ankarimmassa lainalaisuudessa, johon vanhan kunnioitus heitä vaatii. Li:n alaosastoina on taulukossamme: Kunnioitus, Varovaisuus, Nöyryys ja Vaatimattomuus. Suurin klassillisista teoksista, Seremoniakirja (Li Džï), käsittelee yksinomaan Li:n sisällystä.
Uskollisuus, Hsin, on kungfutselaisessa siveysopissa asetettu päähyveiden tasolle, ja sen alaosastoksi on taulukossamme merkitty Yksinkertaisuus, Totuus, Puhtaus ja Vilpittömyys. Kaksi jälkimmäistä ovat hyvin lähellä toisiaan, 'Puhtaus' kuitenkin käsittäen enemmän sisäistä vilpittömyyttä, sitä seuraava määre enemmän ulkonaisessa toiminnassa ilmenevää tarkoitusten puhtautta. Kiinalaisten jokapäiväinen elämä on, ikävä kyllä, sangen kaukana tässä esitetystä uskollisuudesta. Ehkäpä kiinalaisen luonteenheikkoudet tulevatkin juuri tällä alalla kaikkein räikeimmin ilmi. Mutta kukaties juuri siitä syystä onkin tämä uskollisuus-oppi kehitetty täydellisemmäksi ja tärkeämmäksi kuin länsimailla. Uskollisuus, Hsin, merkitsee johtonsa puolesta 'miehen sanoja'. Sama ajatus siis kuin yleisesti tunnetussa sananparressa: "Sanasta miestä, sarvesta härkää." Hsin-sana ilmaisee uskonnollisessa kielenkäytössä 'uskoa', 'luottamusta', ja se on otettu ilmaisemaan myöskin kristityn jumalasuhdetta.
Ihmisyys hyveenä oli tunnettu myöskin länsimailla, vaikka sitä ei, yhtä vähän kuin Uskollisuutta, asetettu päähyveiden arvoon. Ihmisyys, Ren, merkitsee johtonsa puolesta: 'Kaksi miestä', 'kaksinkerroin (hyvä) ihminen'. Siitä syystä, ja myöskin merkitykseen nähden, olen katsonut olevani oikeutettu kääntämään Ren-sanan Ihmisyys-sanalla, vaikka se usein käännetään rakkautta ja hyväntahtoisuutta ilmaisevilla termeillä (benevolence, charity, kindness j.n.e.). Tämä Ren on oikea kuninkaallinen hyve, niinkuin apostoli Jakob sanoo rakkauden lakia kuninkaalliseksi laiksi. Ren on näet ihanne-ihmisen, ruhtinaan ja ihanteellisen hallitsijan määre. Tämä "ihmisluonnon syntyperäinen hyve" sisältää taulukkomme mukaan seuraavat kuusi eri piirrettä: Yleismieli, Epäitsekkyys, Vanhempien kunnioitus, Lempeys, Laajasydämisyys ja Jalomielisyys. Vanhempien kunnioitus ei näytä oikein hyvin soveltuvan tähän ryhmään siinä merkityksessä kuin se on taulukossamme esitetty ja kuin sitä Kiinassa opetetaan. Sen sija näyttäisi olevan paremmin Oikeus-käsitteiden joukossa, kiinalaisen 'Veljeys'-käsitteen rinnalla. Mutta tämä kuuliaisuuden ja kunnioituksen niin tärkeä oppi on tahdottu saada sopimaan itse ihmisyys-käsitteeseen. Kun Hsiao (kunnioitus) ja Kung (yleismieli) ovat Ren-sanan alaosastoina, ei näyttäisi olevan aivan paikallaan jos Ren-sanan kääntäisimme pelkkää rakkautta ilmaisevana. Kuitenkin sisältää sekä Ren-sana sellaisenaan, että taulukossamme sen kohdalle merkityt hyveet, pääasiallisimpana piirteenään rakkauden, hyväntahtoisuuden, ja sitähän myöskin länsimainen Humanitas merkitsi. Kiinalainen Ren on vain lähempänä kristillistä rakkauden lakia kuin länsimaiden ihmisyys, jolla on vahva yksilöllinen piirre.
Kungfutselaiselle siveysopille ominaista on sen yleisyys, yleispätevyys ja sosiaalisuus, yhteiskuntakokonaisuuteen lukeutuva mieli. 'Ihmisyyden' ensimmäiseksi tuntomerkiksi on asetettu yhteenkuuluvaisuuden tunne (Kung), joka ei liitä meitä ainoastaan ihmismaailmaan, vaan myöskin koko maailmankaikkeuteen. Emme voi olla näkemättä tässä yleismielen vaatimuksessa yhtäläisyyttä kantilaisen siveysopin kanssa. Edellä huomautimme, kuinka myöskin kolmas perushyve, Li (Nuhteettomuus), asettaa yksilön kiinteään yhteyteen yhteiskunnan kanssa. Samaa on sanottava Hsiao (Kunnioitus)- ja Ti (Veljeys) -käsitteistä.