KUNGFUTSELAINEN SIVEYSOPPI[23]
Suuri Oppi ilmoittaa olevansa Hyveiden Alkeiskirja, se 'ovi', josta käydään hyveiden maahan. On siis syytä tehdä tässä hiukan lähemmin selkoa kungfutselaisuuden varsinaisesta olemuksesta, sen ylevästä siveysopista.
Kungfutselainen siveysoppi ei ole niin paljon Kungfutsen laatima kuin hänen välittämänsä ja seulomansa ikivanhoista lähteistä. Mitään yhtenäistä hyveiden esitystä ei kungfutselaisessa kirjallisuudessa ole. Siveyssäännöt ovat hajoitetut sinne tänne kymmeneen klassilliseen teokseen, monien muiden asiain joukkoon.
Seuraavassa käytämme hyväksemme erästä kungfutselaisten perushyveiden taulukkoa, jonka suomennettuna liitämme tähän. Taulukon nimi. on Ts'ao Ts'uen T'u, "Taulukko siitä, mitä on harjoitettava ja omistettava".
Perushyveitä on viisi:
Ihmisyys, Ren.
Oikeus, I,
Nuhteettomuus, Li,
Viisaus, Dri,
Uskollisuus, Hsin.
Vertaamme näitä kungfutselaisia perushyveitä antiikkisten länsimaiden, ensi kädessä roomalaisten neljään päähyveeseen. Tulemme näkemään, että yhtäläisyyksiä ei puutu, mutta että erilaisuuksia on huomattavasti myöskin. Kiinassa on hyveoppi ollut tärkeimpänä ajattelun aiheena, sen vuoksi se on kehitetty siellä pitemmälle kuin Platonin ja Ciceron kotimaissa. On sanottu, että kungfutselaisessa siveysopissa ilmenee jotain enemmän kuin pelkkää kulttuuria. Siitä näkyy, kuinka ihmissydän näennäisistä erilaisuuksista huolimatta sittenkin pyrkii samoja päämääriä kohti kaikkialla taivaan alla.
Samoja asioita, joita Sokrates, Platon ja Cicero tutkivat ja esittivät länsimailla, olivat Kiinassa jo vuosisatoja, jopa -tuhansiakin aikaisemmin monet tutkineet ja esittäneet, mutta nämä tutkimukset ovat säilyneet jälkimaailmalle vasta Kungfutsen siivilöiminä ja seulomina hänen toimittamissaan teoksissa. Niin paljon arvokasta on Kungfutse teoksiinsa koonnut, että hänen jälkeensä, tänä yli kahden vuosituhannen aikana, tuskin on päästy askeltakaan eteenpäin hyveiden tiellä. Kiinalaiset itse ovat sitä mieltä, että kehitys on kulkenut tässä suhteessa taaksepäin. Kuitenkin käsitellään Kiinassa innokkaasti yhä vielä samoja asioita kuin Kungfutsen aikana. Sen sijaan, että länsimailla on esitetty Ciceron jälkeen monta eri teoriaa siveysopista, pitävät kiinalaiset yhä kiinni tuosta vanhasta oikeaoppisesta kungfutselaisesta siveysopista. Niin, onhan Kiinassakin eri mieliä ilmaantunut, mutta siveysopin alalla on kungfutselaisuus ollut jyrkästi suvaitsematonta, ja harhaoppeja on vainottu kiivaasti, ei tulella ja miekalla kuitenkaan, vaan kynällä ja kielellä.
Merkillistä meidän silmissämme on se tosiasia, että Kungfutsen kokoamat siveysopilliset mietelmät ovat ikivanhojen hallitsijain, ruhtinasten, prinssien ja korkeiden valtion virkamiesten lausumia. Kungfutselta itseltään on myöskin samanlaisia lauselmia 'Neljän Kirjan' (Szi Šu) teoksissa, varsinkin hänen 'Keskusteluissaan' (Luen Y). Päähuomio hyveiden esittäjinä ja hyveellisen elämän esikuvina kääntyy 'Viiden Kaanonin' UU Džing) teoksissa kultaisen ajan hallitsijoihin Jao, Šuen ja Y (2357-2197 e.Kr.), toisen hallitsijasuvun alkajaan Dž'eng Tang:iin (1766-1753 e.Kr.) sekä kolmannen hallitsijasuvun alussa eläneisiin miehiin Uen Uang:iin, U Uang:iin ja Džou Kung:iin. Vain keskimmäinen viimemainituista (U Uang) oli hallitusistuimella (1122-1115 e.Kr.). Hänen isänsä ja veljensä (Uen Uang ja Džou Kung) olivat tärkeissä valtion viroissa. Viimeksimainittu, herttua Džou (Džou Kung), oli kerran jälkimaailman silmissä suuremmassa arvossa kuin itse Kungfutse.
Huomautimme edellä, että vertaillessamme kungfutselaisia perushyveitä länsimaisiin samanaikuisiin perushyveisiin, huomaamme sekä yhtäläisyyttä että erilaisuutta. Edut ovat enemmän Kiinan puolella. Jo hyveiden lukumäärään nähden on Kiina voitolla. Tähän on kuitenkin lisättävä, että kungfutselaisuuden ensimmäinen merkkimies Kungfutsen jälkeen, filosoofi Mongtse, puhuu vain neljää raajaa vastaavasta neljästä hyveestä, jättäen pois viimeisen (Hsin) luettelosta. Näin olisi yhtäläisyys länsimaiden kanssa sitäkin suurempi, sillä juuri Hsin, uskollisuus, pääkäsitteenä puuttuu Platonin ja Ciceron luetteloista. Seuraamme tässä kuitenkin kungfutselaisuutta yleensä, emmekä sen yksityisiä edustajia, joten meidän on pidettävä kiinni Kungfutsen viidestä perushyveestä.