'Lupaavat kyvyt' valmistautuvat nyt toiseen tutkintoon, joita pidetään joka kolmas vuosi maakuntien pääkaupungeissa. Tämä tutkinto on tietysti ankarampi edellistä. Täällä pannaan sekä henkiset että ruumiillisetkin voimat kovalle koetukselle. Kolme kertaa, kolme vuorokautta kerrallaan, tutkittavat saavat hikoilla kurjissa kopeissaan. Monet valtaa väsymys kesken, muutamia heitetään tutkintoalueen muurin yli kuolleina omaisten korjattaviksi. Lika ja siivottomuus on muurien sisällä sietämätöntä. Kuitenkin on noin 10,000 miestä maakunnan kaikilta kulmilta saapunut onneaan koettamaan. Yhtä pieni on palkittujen luku tästäkin joukosta. Vain yksi sadasta löytää nimensä kunnialistalta, jossa on noin sata nimeä, palkittuina Džy Ren:in, 'Huomatun henkilön' arvonimellä. Tämän tutkinnon toimeenpanija on erikoinen pääkaupungista lähetetty korkeasti oppinut henkilö.
Ei vieläkään ole voittaja saavuttanut muuta palkintoa kuin kunniaa. Mutta sitäpä on tullutkin kuin olympialaisissa kisoissa ennen muinoin vanhassa Kreikassa. Jo ensimmäisen tutkinnon suorittanut on korotettu tavallisten kuolevaisten yläpuolelle; hän on vapaa ruumiillisista rangaistuksista ja hänen maineensa tuo kunniaa koko hänen suvulleen ja kotiseudulleen. Vielä enemmän tämä toisen asteen arvonimi erottaa opiskelijamme kaikista muista, vaikkakin tätä asemaa voi verrata vain maisterin arvoon länsimailla. Vielä ei lukumiehemme ole varsinaista päämääräänsä saavuttanut huolimatta siitä, että hän on jo sivuuttanut tuhannet kilpailijansa. Vielä on hänen suoritettava kolmas tutkinto ennenkuin hän on virkaan valmis. Tietysti tältäkin asteelta jo pääsee alempiin virka-asemiin, pikku mandariinien tehtäviin.
Kolmanteen tutkintoon pääsevät nämä 'huomatut henkilöt' joka kolmas vuosi maan pääkaupungissa. Tässä tutkinnossa saa 3 % osanottajista voittopalkinnon, arvonimen Džin Szï, 'Virkaanvalmis'. Nyt on siis innokas opiskelijamme tavallaan päämääränsä saavuttanut. Voimme verrata hänen asemaansa länsimaisen tohtorin arvoon. Mutta suurempia etuja aukenee nyt lukumiehellemme kuin tavallisesti tohtoreille länsimailla. Hän saa nyt varmasti leipänsä yleisistä varoista. Loistava virkaura on hänen edessään. Olkoonpa hänen sukuperänsä mikä tahansa, hän saattaa kohota kykyjensä mukaan yhteiskunnan korkeimmille kukkuloille.
Mutta kirjalliset tutkinnot eivät vielä ole tähän päättyneet. Kaksikymmentä parasta kahdesta sadasta tohtorista s.o. 10 % otetaan Han Lin -Akademian jäseniksi edustamaan korkeinta kulttuuria maassa. Näiden herrojen tehtävä on toimia runoilijoina, historioitsijoina ja tutkijoina Hänen Majesteettinsa määräysten mukaan.
Luulisi jo nyt tuon valikoimisen riittävän. Mutta vielä kerran on koe edessä. Kerran kolmessa vuodessa tutkii Taivaan Poika tätä valiojoukkoansa ja antaa yhdelle onnelliselle kullakin kerralla arvonimen Džuang Yen, 'Ensimmäinen oppineista'. Tätä arvoa vastaavaa asemaa ei länsimailla löytyne.
Kolme on siis varsinaista tutkintoa: ylioppilaan, maisterin ja tohtorin — Siu Ts'ai, Džy Ren ja Džin Szï — mutta näihin liittyy vielä kunniakkaimpina Han Lin:in ja Džuang Yen'in oppiarvot. Han Lin — kynämetsä! — on varsinaisesti tuon valitun tohtoripiirin nimi, mutta samaa nimeä käytetään myöskin piirin yksityisistä jäsenistä: kynätaituri.
Kiinalaisen tutkintojärjestelmän ehkä tärkein puoli on sen kansanvaltaisuus. Tutkinnoissa ei ole — ainakaan teorian mukaan — kiinnitetty vähintäkään huomiota tutkittavan sukuperään tai arvoasemaan. Köyhän mökin poika on saattanut nousta lahjakkuutensa ja kuntonsa avulla kaikkein tärkeimpiin tehtäviin isänmaassaan. Kuinka paljon tämä on merkinnyt maassa, missä ammoisista ajoista on ollut valtiomuotona mitä itsevaltaisin monarkia, on sanomattakin selvää.
Yksinvaltiaalla keisarilla ei ole ollut oikeutta asettaa valtion tärkeihin virkoihin oppimattomia ja kunnottomia suosikkejaan; hänen on ollut pakko valita määräämänsä virkamiehet vartavasten valmistuneiden, korkeimman sivistyksen saaneiden henkilöiden joukosta. Näin ovat joutuneet maan etevimmät miehet edustavimpiin asemiin valtakunnassa. Samalla on nuorekkaan pursuava voima saatu johdetuksi hyödyllisiin uomiin siunaukseksi koko kansalle. Se, että kiinalaisten virkamiesten joukossa on ollut usein halpamaisia ja itsekkäitä etuja tavoitelevia henkilöitä, ei ole tämän järjestelmän, eikä kurssikirjojen vika, vaan se on paremminkin järjestelmän väärinkäytön laskuun luettava.
Kungfutsen toimittamat teokset kurssikirjoina Kiinan sivistyneen virkamiesluokan kasvatuksessa ovat parin vuosituhannen aikana arvaamattoman paljon vaikuttaneet Kiinan koko henkisen elämän kehitykseen. Sopivampia teoksia tähän tarkoitukseen ei Kiinassa suinkaan ole ollut tarjolla. Kungfutse oli pedagogi ja pedagogisia näkökohtia silmällä pitäen hän teoksensa toimitti. Hänen pyrkimyksensä oli kasvattaa kansaa ja järjestää maansa oloja sen hallitsijain ja virkamiehistön hyverikkaan esimerkin ja itsensäuhraavan toiminnan avulla, siis vaikuttaa ylhäältä alaspäin. Valtiolliset, sisäpoliittiset kysymykset ovat siten saaneet etusijan hänen toimittamissaan teoksissa, mutta näihin kysymyksiin emme voi esityksemme puitteissa lähemmin kiintyä. Valtio-opin perustuksena on mitä ylevin siveysoppi, josta seuraavassa.
3.