Yhtä heikkoutta erikoisesti huomautamme kungfutselaisessa siveysopissa. Se on totuuden syrjäytetty asema. Vaikka Oikeus-käsite, I, on tulkittu 'ihmissydämen totuudentajunnaksi' tai paremmin käännettynä ehkä 'järkiperusteiden' tajunnaksi, niin ei sen alaosastoissa ole vähintäkään viittausta totuudenrakkauteen. Totuus-sana, Džen, ilmenee kyllä Uskollisuuden ala-ososttona, mutta sille ei ole annettu samaa sisältöä kuin totuussanalla on meillä. Džen on pikemminkin vain 'tosi' tai 'todellisuus'. Kiinalainen ei ole tehnyt kysymystä: "Mikä on Totuus?" eikä hän ole johtunut ajattelemaan, että totuus voisi tehdä vapaaksi. 'Totuuden henkeä' ei Kiinassa ole.
Kun Mongtse saapui erääseen hoviin ja kun ruhtinas häneltä kysyi mitä hän tuo tullessaan sellaista, josta on hyötyä valtakunnalle, niin Mongtse moitti ankarasti tuota ruhtinaan hyödyn tavoittelua ja neuvoi harrastamaan vain ihmisyyttä ja oikeutta. Mutta siitä huolimatta kuultaa Kungfutsen ja Mongtsen siveysopista selvä hyödyn tavoittelu, utilitarismi, joka ei jaksa käsittää, että totuus sellaisenaan on arvokas päämäärä ja tavoiteltavaa oman itsensä vuoksi. Suuressa Opissakin on taisteltu hyödyn tavoittelua vastaan, mutta sen sijaan on sielläkin asetettu, ei totuutta, vaan oikeus, I, jonka voi myös kääntää "vanhurskaus"-sanalla, vaikka se ei sitä täysin vastaa. Sikäläinen mietelause kuuluu: "Rikkaus ei ole valtion voitto, valtion voitto on vanhurskaus." Se, mitä käsitetään englantilaisella sanalla right, ei ole saanut sijaansa kungfutselaisessa systeemissä.
Edelleen voidaan huomauttaa kungfutselaisten hyveiden heikkoa perustelua. Siveyssäännöt tulevat ikäänkuin omilla valtuuksillaan, oman arvovaltansa nojalla; niitä ei tarvitse lähemmin perustella eikä niiden merkitystä selvitellä. Hyveiden olemukseen tunkeutuvaa tutkistelua etsii turhaan kungfutselaisesta kirjallisuudesta. Vieläpä sellainenkin seikka kuin suhde, relatio, on kiinalaisille ollut tarpeeton käsite. Jonkinlaisella käytännöllisellä älykkäisyydellä ovat yksityiset seikat vaarinotetut, ja monta arvokasta ja hauskaa löytöä on tehty, mutta saatua aineistoa ei ole kyetty perustelemaan eikä yhdistämään elimelliseksi kokonaisuudeksi, vaan siitä on tullut parhaassakin tapauksessa vain jonkinlainen mosaikkikudos.
Kungfutselaista siveysoppia on selostettu vielä kirjoituksessa "Suuri
Oppi johdantona kungfutselaiseen elämänkatsomukseen".
III.
KUNGFUTSELAISUUS USKONTONA
1.
KIINAN KOLME USKONTOA.
Kiinan kolme edustavinta, enemmän tai vähemmän uskonnollista oppisuuntaa ovat kiertyneet yhteen kuin saman köyden kolme säiettä. Tämä yhteys on saanut keisarillisen, virallisesti tunnustetun muodon. Jokainen kiinalainen tuntee sananparren: — "San Džiao kuei I." — "Kolme Opetusta (uskontoa) kuuluvat Yhteen." Tähän sanontaan sisältyy laajakantoinen ajatus, kuten lähetyssaarnaajaveteraani A.H. Smith huomauttaa.[24] Jokaisella oppisuunnalla on näet oma 'ykseysoppinsa', ja kaikki kolme ykseysoppia ovat pohjaltaan yksi ja sama ykseys.
Taolainen ykseysoppi kuuluu: — 'Pao Yen šou I' — "Kun pidetään kiinni 'Alkuperäisestä Perusaatteesta' (Yen Ts'ï), niin säilytetään ykseys." Buddalainen ykseysoppi on saanut sanontatavan: — "Uan Fa' kuei I": — 'Tuhannet (10,000) säännöt palaavat yhteen.' Kungfutse lausuu 'Keskusteluissaan' omasta opetuksestaan: — "U Tao I i kuan-drï": — 'Minun Oppini on ykseysaatteen läpitunkema.' Tämä kungfutselaisuuden pääkäsite on Šū, josta on edellä tehty selkoa.