Ykseyden ajatuksen vaatimus perustunee 'yhden' ja 'suuren' Taivaan olettamiseen. Taivaan olemusta kuvaa selvästi sen sanamerkki, T'ien, joka nykyisessä muodossaan on kokoonpantu osista 'yksi' ja 'suuri'. Selvän ilmaisun on tämä ykseyden ajatus saanut 'Ennekirjan' lausunnossa: — "T'ien I, Ti ōr": — 'Taivas on yksi, Maa on toinen (perusvoima)'.
Uskontojen yhteys on siis tietopuolisesti hyvin perusteltu. Taivas (T'ien) on kaikkien yhteinen yhdysside: kukin uskonto suhtautuu siihen omalla tavallaan. Taolaisuus koettaa syntyjä syviä, äärimmäisiä alkuperusteita tarkastamalla päästä Taivaan 'Tielle' (Tao). Kungfutselaisuus tehostaa Taivaan mukaista elämänvaellusta, sopusointua Taivaan kanssa. Buddalaisuus tavoittelee Taivaaseen ankarien ja pitkällisten ponnistusten kautta. Taolaisuus katselee Taivasta enemmän menneisyyden, kungfutselaisuus nykyisyyden ja buddalaisuus tulevaisuuden näkökulmalta.
Kungfutselaisuus on Taivaan projektio ihmisvirran suoralla viivalla. Taolaisuus ja buddalaisuus ovat pisteitä samalla suoralla peruspisteen molemmin puolin. Sen vuoksi on kungfutselaisuudesta lyhin matka Taivaaseen; Taivas on sen oma ilman muuta. Kungfutselaisuuden pisteestä lähtee 'Normaali', 'Kultainen Keskitie', Tā Tao (Valtatie), joka johtaa oikotietä Onnen maahan. Taolaisuus ja buddalaisuus johtavat samaan päämäärään, mutta niillä on pitemmät ja kapeammat polut taivallettavanaan. Joka on eksynyt valtatieltä, hän voi löytää varapolun sen kummaltakin puolelta, taolaisuuden ja buddalaisuuden kapeat käytävät.
Rohkeana ja varmana lähtevät kungfutselaisuuden sankat joukot vaeltamaan Valtatietä, suurien siveellisten sääntöjen selvästi viitoittamaa tietä, Taivasta kohti. Taipaleelle voidaan lähteä niin turvallisin mielin, kun tiedämme, että vanhat Viisaat ja Pyhät ovat horjahtamatta sen läpi käyneet; heidän ylevä esikuvansa väikkyy alati kutsuvana ja kehoittavana silmäimme edessä. Lisää turvallisuuden tunnetta tuo tietoisuus siitä, että meillä on liittolainen omassa itsessämme; oma luonteemme vaatii meitä käymään tätä viitoitettua Tietä. Ihmisluonto ei näet ole vain puhdas ja virheetön kuin kirjoittamaton taulu (tabula rasa). Se on enemmänkin meidän eduksemme. Se pakottaa meitä eteenpäin tällä hyveiden tiellä, niinkuin painovoima panee veden virtaamaan alaspäin. Ei pitäisi siis tyhmänkään eksyä tällaisella suurella Valtatiellä, eikä heikonkaan taipaleelle uupua näin hyvästi varustettuna.
Kaiken hyvän lisäksi on Taivas vielä niin lähellä. Se on jo tämän elämän aikana todettavissa, ja sillä on sitä paitsi hyvät ajatukset meitä kohtaan (Hao Seng drï Te'). Taivaan voimat ja maan viljavuus, ihmisten ystävyys ja itsetyydytyksen ilo, — kaikki siunaavat meitä tällä taipaleella. Ihana päämäärä on tuossa silmäimme edessä: Tasa-arvo, yhdenvertaisuus Taivaan ja Maan kanssa niin arvovaltaan kuin tehtäväänkin nähden; menestys elämässä ja rauha kuolemassa; ihmisten kunnioitus ja arvonanto elinaikana; hyvä nimi, suuri suku ja vielä suurempi kunnioitus jälkimaailman keskuudessa. Mitä muuta me vielä osaisimme uneksia? Olkaamme tähän tyytyväisiä.
Tässä on meille kyllin. Jälkipolvi täyttää sielun tarpeet tulevassa maailmassa. — Näin lähelle on Taivas tullut meitä. Näin olemme yhtä sen kanssa. Näin syntyy sopusointu Taivaan ja Maan, Henkien ja elävien ihmisten välillä. Tämä on kungfutselaisuuden käytännöllinen Onnen-ihanne. Jättäkäämme kaikki haaveet haudantakaisen elämän tilasta!
Mutta vaikka tie on niin selvä, vaikka ylevät esikuvat ovat elävinä edessämme, vaikka oma luontomme vaatii meitä tälle kultaiselle Keskitielle, vaikka Taivas auttaa meitä taipaleella ja vaikka Tie on niin lyhyt ja Taivas lähellä, — niin sittenkin harvenee joukkomme taipaleella. Joistakin meille käsittämättömistä syistä poikkeavat monet Tieltä pois. Vaikka siveyssäännöt ulkoa osasi, vaikka käskyjen taulut olivat silmäin edessä työpöydän ääressä, vaikka niitä aina itselleen terotti ja muille muistutti, vaikka lakkaamatta itsensätutkistelua harjoitti ja ajatuksiaan vartioi, vaikka ymmärrystään avarsi ja tahtoaan koetti hyväksi saada, vaikka tunteitaan hoiti ja itseään kasvatti, — niin sittenkin horjahti jalka joskus, pois katosi määränpää, erehdyttiin taasen siltä kultaiselta Tieltä.
Hyvä oli, että silloin löytyi sivuteitä, jotka samaan päämäärään saattelevat, hyvä, että taolaisten ja buddalaisten temppelien kellot silloin niin kutsuvina kaikuivat, hyvä että niiden säveleet hiljaisina yönkin hetkinä tuhlaajapoikien tunnoille kolkuttelivat. Ehkei huomattu Tieltä poiketun ennenkuin joku odottamaton onnettomuus meidät saavutti, tuli tulva, tulipalo ja sitä seuraava puute ja nälkä; tai ehkä erehtyi oma poika, tuotti häpeää isän nimelle; tai toivottiin oppiarvoa tutkinnossa, tai menestystä matkalle lähtiessä tai johonkin toimeen ryhtyessä, — silloin oli niin mieluista kuulla kumahtelevan temppelikellon kutsuvaa ääntä, oli hyvä laskeutua tuon armeliaan Buddan jalkain juureen, sytyttää suitsukkeensa, ja suudella hänen varpaitansa, kertoa siinä surunsa ja huolensa Buddalle ja hänen paljaspäiselle papilleen (Hō Šang) ja anoa apua tulevalla Tiellä. Yhtä ystävällisesti otti meidät vastaan taolainenkin pappi (Tao Szï), joka karkoitti meitä vaivaavat pahat henget pois.
Jos joku onnellinen ei olisi eläessään tarvinnut näiden uskontojen lohdutusta, apua ja rauhaa, niin hän ei kuitenkaan lyö laimin, kaiken turvallisuuden vuoksi, kuoleman lähestyessä tarttua taolaisiin tai buddalaisiin lupauksiin. Ja jos hän itse oli niin paatunut tai itsevanhurskas, että, luullen asiansa hyvin olevan, ei papeilta apua eläessään etsinyt, ei pyhiinvaelluksia tehnyt, ei temppeleitä kaunistanut, eikä papeille heidän saataviaan maksanut, niin jälkeläiset kyllä pitävät siitä huolen, että ainakin hänen kuoltuaan sielumessut hänelle pidetään, pappien parvi kutsutaan kotiin vainajan sielun avuksi. Sillä on näet nyt vakavat hetket käsissä, olkoonpa hän ollut kuinka kunniallinen tahansa. Ellei tässä nyt 'hengenmiehet' apuun riennä, niin pahin on pelättävissä. Mutta hepä tarjoavat auliisti apuaan, — palkasta sovitaan perästäpäin. Pöydistä ja tuoleista rakennetaan silta, vaivalloinen laitos, yksi papeista koettaa päästä sitä pitkin — auttaakseen vainajan sielua henkien sillan (Hsien Ts'iao) yli. Sieluparka on muutenkin neuvoton, umpikujassa; sille tulee siis pappien Tietä raivata (K'ai Lu). Ja jos tuo onneton jo olisi alimpaan helvettiin uponnut ja sen salvat ja portit olisivat perässä lujasti kiinni painuneet, niin siinäkään tapauksessa ei olla neuvottomia. 'Jumalanmiehet' voivat vielä sieltäkin sielun pelastaa (Pō' Ti-Jiu), niin väkeviä ovat heidän manauslukunsa ja vertauskuvalliset pyhät toimituksensa, sielumessut (Tsō Džai, Tā Džiao).[25]
Näin siis "kolme uskontoa kuuluvat yhteen"; ne ovat toistensa välttämätön täydennys. On mahdoton ajatella, että Kungfutsen kuivat siveyssäännöt tyydyttäisivät kansanmiehen hengellistä nälkää, — jos hän edes pystyisi niitä sulattamaankaan. Hänellä on kuitenkin suuri kunnioitus tätä Normaalitietä kohtaan. Mutta kun nämä Goljatin varustukset eivät sovellu hänelle, niin hän koettaa samaan päämäärään toisia teitä. Ei myöskään kirjanoppinut (Tou Šū Ren) saa täyttä tyydytystä pelkästään tästä Oppineiden Opista (Rū Džiao). Kungfutselaisuuden ilmakehä on liian kuulakasta, se on liian niukkasanainen elämän ja kuoleman mystillisiin kysymyksiin nähden. Tekee niin hyvää kun saa mennä noihin hiljaisiin ja hämäriin taolaisiin ja buddalaisiin temppeleihin, joiden ovia ei koskaan suljeta ja joissa on aina ystävällinen vastaanotto.