3. Tzï Szï (K'ung Dži'), Kungfutsen pojanpoika ja etevä oppilas; 'Kultaisen Keskitien' (Džung Jung) kirjoittaja; kunnianimi Šū Šeng, 'Viisaan Kertoja'. Hänen paikkansa on Jen Huei:n jälkeen vasemmalla.
4. Mong Tzï (Mongtse), Kungfutsen innokas ihailija; ei kuulunut hänen varsinaisiin oppilaisiinsa; eli 372-289 e.Kr. Klassillisen kirjallisuuden suurin tyylitaituri. Kunnianimi Jā Šeng, 'Toinen Viisas'. Hänellä on myöskin oma temppelinsä kotikaupungissaan Tsou Hsien:issa.
Kungfutselaisten suurmiesten toiseen luokkaan kuuluu 'Kaksitoista Älyniekkaa' Šzï-ōr Džē'. Näiden kunnianimi on Hsien Hsien, 'Edesmennyt Hyveenharjoittaja'. Yksitoista näistä on Kungfutsen omia oppilaita. Kahdestoista on yli tuhat vuotta jälkeenpäin elänyt henkilö: —
1. Min Tzï (Mintse), kunnianimeltään Tzï Ts'ien. 2. Ruan Tzï (Jantse); Tzï Jung. 3. Tuan-Mu Tzï; Tzï Kung. 4. Džung Tzï; Tzï Lu. 5. Pu' Tzï (Pu Tzï); Tzï Hsia. 6. Jiu Tzï; Tzï Ro'. Nämä ovat temppelin itäseinustalla. Sen länsiseinustalla ovat seuraavat kuusi 'älyniekkaa': —
7. Ruan Tzï (Jantse); Pē Njiu. 8. Tsai Tzï; Tzï Ngo (Tzï O). 9. Ruan Tzï (Jantse); Tzï Jiu. 10. Jen Tzï (Jentse); Tzï Jiu. 11. Džuan Sen Tzï; Tzï Džang. 12. Džu Tzï (Džutse, Chutse, Chu Fu-Tzï); Džu Hsï.
Viimeinen näistä on uudemman kungfutselaisuuden huomatuin henkilö, klassillisen kirjallisuuden oikeaoppisten selitysten kunnioitettu kirjoittaja, tavallaan oikeaoppisen kungfutselaisuuden perustaja. Eli 1130-1200 j.Kr.
Kolmannen luokan kungfutselaiset ovat saaneet sijansa Punaisen Pihan molemmin puolin olevissa sivurakennuksissa, läntisessä (Hsi U) ja itäisessä (Tung U). Nämäkin ovat yleensä Kungfutsen omia oppilaita. Suuri joukko onkin täällä merkkimiesten tauluja, 36 kappaletta kummallakin puolella, siis yhteensä 72. Kaiken kaikkiaan on kungfutselaisessa paikallistemppelissä 88 mestarin opetuslasta.
b) Palvonta.
Tarkoin määrätyt uhrimenot ovat kummassakin suuressa palvontatilaisuudessa, keväällä ja syksyllä, aivan samat. Vieläpä niiden nimikin on sama: Ting Džï, 'Ting-Uhri'. Ting on määrätyn päivän nimi, jolloin uhri toimitetaan. Pääkaupungissa on uhrin toimittajana itse keisari tai hänen edustajansa. Maakuntien pääkaupungeissa on Kungfutsen palvonta korkeimman virkamiehen, maaherran, huolena. Muissakin kaupungeissa johtaa sikäläinen korkein hallitusvirkamies uhritoimituksia. Kungfutsen palvonta on siis kauttaaltaan ensi kädessä valtiollinen toimitus. Minkäänlaista papistoa ei kungfutselaisuudessa ole. Sen sijaan on buddalaisuudessa ja taolaisuudessa suuri joukko papillisia henkilöitä, miehiä ja naisia.
Hyvissä ajoin ennen varsinaisten juhlallisuuksien alkamista järjestetään pyhäkkö juhla-asuun. Koko juhlajärjestys, kaikkia yksityiskohtia myöten, on edeltäpäin tarkoin määrätty, vieläpä kirjallisesti ja piirustustenkin avulla esitetty. Kungfutsen nimitaulun eteen asetetaan taiteellinen uhriastia palavine suitsutuspuikkoineen. Sen molemmin puolin palaa suuri soihtu. Kolme pöytää järjestetään näiden eteen uhriesineiden asettelua varten. Keskimmäisellä pöydällä on useita maljakkoja täynnä kaikenlaista maanhedelmää, sekä suuri joukko viinalla täytettyjä pikareita. Sivupöydille asetetaan valmista ruokaa maljakkoihin ja kuppeihin. Temppelin keskelle, valkoisen silkkikäärön eteen, tuodaan uhrieläimet: — suuri härkä keskelle ja lammas ja sika sen oikealle ja vasemmalle puolelle, kaikki teurastettuina.