Esityksemme Kungfutsen palvonnan historiallisesta kehityksestä on muodostunut läpileikkaukseksi koko Kiinan historiasta. Olemme huomanneet, kuinka läheisessä yhteydessä Kungfutsen palvonta on ollut valtakunnan yleisen tilan ja sen henkisten virtausten kanssa. Olemme panneet myöskin merkille, että kehittyipä olot miten tahansa, aina on Kungfutsen arvo vain kasvanut — keisarikunnan loppuun saakka. Vieläpä ensimmäinen tasavallan presidenttikin Yen Šzï K'ai (Juanshikai) yritti keisarikruunua tavoitellessaan asettaa kungfutselaisuuden etuoikeutettuun asemaan valtakunnassa. Yritys ei kuitenkaan onnistunut, ja voinemme sanoa, että se ei ole enää koskaan onnistuva. Kristinusko on saamassa kungfutselaisuuden entisen valta-aseman. Siitä huolimatta säilyy Kungfutsen kunnioitus kiinalaisissa, vaikka sen virallinen palvonta onkin päättynyt.

5.

KUNGFUTSEN PALVONTA HÄNEN PAIKALLISTEMPPELEISSÄÄN.[32]

a) Temppelit.

Kungfutselaiset temppelit, joita on jokaisessa virallisessa kaupungissa (kuten jo olemme maininneet) ovat kaikki saman kaavan mukaan rakennettuja. Niiden pääovi on aina etelään päin, kuten alttarikin. Kungfutsen sukutemppelin julkisivu Dž'y Fu:ssa on myöskin rakennettu eteläistä ilmansunntaa kohti, mutta se eroaa näistä muista temppeleistä, ei ainoastaan paljon juhlallisemman ulkoasunsa vuoksi, vaan myöskin siinä, että sinne on aseettu veistokuvia. Sielulaatta on kuitenkin sielläkin kuvan edessä, joten kuvaa itseään ei pidetä aivan samanlaisen kunnioituksen esineenä kuin tavallisia epäjumalankuvia. Kungfutselle ei ylimalkaankaan osoiteta samanlaista kiitos- ja rukouspalvontaa kuin buddalaisille jumalille. Kungfutsen palvonta on pääasiallisesti määrättyjen ylistysvirsien ja hymnien lukemista hänelle. Kahdesti kuukaudessa, uudenkuun ja täysikuun aikana, toimitetaan säännöllisesti Kungfutsen palvontaa, sekä sitäpaitsi kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä, juhlallisemmat uhri-toimitukset. Tarkastelemme nyt noita kaikkialla tavattavia Kungfutselaisia temppeleitä.

Niissä on vähintään kaksi toisistaan erillään olevaa osastoa. Kaikki temppelin eri osastojen, porttien ja ovien nimitykset, niin hyvin näissä maakuntatemppeleissä kuin suuressa sukutemppelissäkin, viittaavat vanhoihin sivistysmuistoihin ja ennen kaikkea Kungfutsen omaan aikaan. Temppelihuoneuston eteläinen seinä on nimeltään Hung Ts'iang (Hung-seinä). Hung oli Han-dynastian aikana valtion korkeakoulujen nimi. Muuri on väriltään punainen, koska se oli Džou-dynastian virallinen väri ja on yhä edelleen onnen väri Kiinassa. Tällaiset pikkuseikat osoittavat kiinalaisille luonteenomaista taipumusta historiallisten muistojen arvossapitämiseen. Ensimmäisen osaston nimi on P'an Kung. Tämä oli Džou-dynastian aikana vasallivaltioiden korkeimpien opetuslaitosten nimi. Näissä kouluissa kasvatettiin virkamiehistöä vuoden aikojen mukaan milloin käytännöllisesti milloin tietopuolisesti. Näiden koulujen välittömässä yhteydessä oli puoliympyrän muotoinen tekolampi, P'an Dr'ï, joka myöskin löytyy Kungfutsen temppeleissä. Lammen yli johtaa kaunis kaarisilta, jota kuitenkaan ei saa käyttää muut kuin keisari itse ja joku valiohenkilö, 'ensimmäinen oppineista' (Džuang Yen). Pihan taka-osan molemmin puolin ovat sivurakennukset, joista oikealla oleva on uhrimenoja johtavan hallitusvirkamiehen (mandariinin) juhlapukuun pukeutumista varten (Kuan T'ing). Tätä vastapäätä on vasemmalla uhrieläinten teurastuspaikka, Tsai Seng T'ing. Ensimmäisestä pihasta johtaa kolmiosainen kunniaportti takapihalle, varsinaiseen pyhäkköön. Kunniaportin keskimmäinen osa on taaskin vain ruhtinaallisten henkiöiden ja valio-oppineiden käytettävissä. Huomaamme kuinka suuret valtuudet oppiarvo Kiinassa antaa. Sivistyksensä nojalla voi halpasäätyisinkin nousta ruhtinaalliseen arvovaltaan. Kunniaportin keskiosan nimi on Tā Dž'eng Men, 'Suuren Täydellisyyden ovi'. 'Suuri Täydellisyys' on Kungfutsen sukutemppelin päärakennuksen nimi Dž'y Fu:ssa, samoinkuin se on näiden yleisten kungfutselaisten temppelien pyhimmän osaston nimi. Kunniaportin kautta, joka jakaa temppelialueen kahteen osastoon, tulemme nyt esikartanosta varsinaiseen pyhäkköön, jonka avointa keskustaa mainitaan nimellä Tan Dr'ï, 'Punainen Piha' — taaskin tuo merkitsevä väri. Tan Dr'ï oli Džou-dynastian aikana kuninkaallisen palatsin eteisen nimi. 'Punaisen Pihan' perällä on temppelin päärakennus Tā Dzeng Tien, 'Suuren Täydellisyyden Temppeli'.

Temppelin peräseinämän keskellä on joko jonkinlaisen kehyksen sisällä tai yksinkertaisella alttarin tapaisella korokkeella Kungfutsen nimitaulu, johon on merkitty: Drï-Šeng Hsien-Szï K'ung Tzï: — 'Viisaista Parhain Entisaikojen Opettaja Kungtse'. Nimitaulun edessä on erikoinen uhrialttari. Kungfutsen taulun molemmin puolin ovat hänen 'Neljä Seuralaistaan', Szï P'ei, joiden nimitaulut ovat hiukan pienempiä.

Kungfutsen oppilaat ja kungfutselaisuuden huomattavimmat edustajat ovat Kungfutsen sukutemppeliskä Dž'y Furssa, tuossa kungfutselaisuuden Pantheon'issa, ryhmitetyt neljään luokkaan, joista kuitenkin vain kaksi ensimmäistä luokkaa on sijoitettu temppelin päärakennukseen. Nämä kaksi luokkaa, puhtaimman kungfutselaisuuden edustajia, ovat saaneet sijansa Kungfutsen seurassa myöskin hänen paikallistemppeleissään. Ensimmäiseen luokkaan kuuluu vain neljä Kungfutsen parasta 'jäljennöstä', nuo yllämainitut 'Neljä Seuralaista' eli 'Toveria':

1. Jen Tzï (Jen Huei), Kungfutsen sukulainen ja ihmeoppilas; kunnianimi Fu' Šeng, 'Viisaan Toistaja'; kuoli nuorena, 32-vuoden ikäisenä; ei ole jättänyt jälkeensä kirjallisia tuotteita. Hänellä on myöskin oma temppelinsä Dž'y Fu:ssa, kotikaupungissaan, jonne hän myöskin on haudattu.

2. Tseng Tzï (Tsengtse), Kungfutsen parhaita oppilaita; kunnioituksen ja kuuliaisuuden tehostaja; siitä kunnianimi Tsung Šeng, 'Viisaan Kunnioittaja'. 'Suuri Oppi' (Tā Hsio), sen selittävä osa, on hänen kirjoittamansa. 'Seremoniakirjassa' (Li Dži) lienee myöskin hänen muistiinpanojaan. 'Kunnioituksenkirja' (Hsiao Džing) on laadittu hänen nimessään. Hänen paikkansa on Kungfutsen vieressä oikealla, sen sijaan, että Jen Huei:n nimitaulu on vasemmalla — ensimmäisellä sijalla.