PYSÄHDY VASTA PARHAASSA HYVÄSSÄ!
* * * * *
Yksityisiä siveyssääntojä ei johdeta niin paljon kaitselmuksesta kuin yksilön suhteesta yhteiskuntaan ja maailmankaikkeuteen. Tämän ilmaisee niin selvästi nuo niin sanoaksemme kungfutselaisuuden kymmenen käskyä, joiden kautta yksilön suhde yhteiskuntaan on mitä tarkimmin määrätty. Nämä kymmenen käskyä johdetaan yhtä monesta erilaisesta yhteiskunnallisesta asemasta, jotka parittain yhdistetään toisiinsa ja näin saadaan Viisi Suhdetta, U Luen, jotka muistuttavat viittä perushyvettä (Viittä Vakiota, U Dz'ang). Nämä viisi suhdetta ovat:
Valtiollinen, Džyin Dž'eng, ruhtinas ja ministeri; isällinen, Fu Tzï, isä ja poika; veljellinen, Hsiung Ti, vanhempi ja nuorempi veli; aviollinen, Fu Fu, mies ja vaimo; ja toverillinen, P'ong Jiu, toveri ja ystävä.
P'ong ja Jiu-sanat kumpikin merkitsevät ystävää ja ystävyyttä; edellinen, P'ong, enemmän yhtäläisen elämäntehtävän aiheuttamaa toveruutta, jälkimmäinen, Jiu, sydämen sointujen synnyttämää tosiystävyyttä. Edellistä edustaa sanamerkki, joka on kokoonpantu kahdesta yhtäläisestä taivaan kappaleesta, kuusta. Jälkimmäiselle merkille kuvaavaa on, että siinä on 'vasemman käden' koukussa — vasen on kunniapuoli — joku 'lisä'. Tarkoin otettuna on tässä siis kaksi erilaista asemaa. Jokapäiväisessä puheessa ei kuitenkaan tehdä tätä eroa, vaan P'ong ja Jiu käytetään yhdessä merkitsemään ystävää.
Eri sukupuolten kesken ei voi olla ei P'ong- eikä Jiu-ystävyyttä. Tässä ei voi tulla kysymykseen mikään muu kuin Fu Fu, aviomies ja aviovaimo. Fu Fu ovat kaksi aivan erilaista sanamerkkiä sekä kokoonpanoltaan että sävelkoroltaan — edellisellä on tietysti korkeampi korko. Se on kokoonpantu samoista osista kuin Taivas (T'ien): 'yksi' ja 'suuri', — sovitus on vain hiukan toinen. Se merkitsee, paitsi aviomiestä, viisasta ja huomattavaa henkilöä, kansojen opettajaa (esim. K'ung Fu Tzï, Kungfutse), sekä myöskin työmiestä. Tässä sanamerkissä esiintyy henkisen ja ruumiillisen työn yhtäläinen korostus. — Jälkimmäinen Fu on yhdistys 'luudasta' ja eräästä toisesta sanasta, joka merkitsee naista yleensä. Miehen ja vaimon ero on siis näistä sanoista päättäen yhtä suuri kuin taivaan ja maan: toinen hipoo taivasta, toinen lakaisee maata.
Jos eri sukupuolten välinen suhde on suppeampi kuin länsimailla, — siitä ei voi puhua ennen hääpäivää, eikä yleensä muutoin kuin Fu Fu-suhteena; tässä on sivuutettu äidin suhde poikiinsakin —, niin oli ystävyyssuhde sen sijaan laaja, kuten näimme. Samaa on sanottava 'veljellisestä' suhteesta. Hsiung Ti on katsottava täydennykseksi isän ja pojan suhteelle, jonka jälkeen se välittömästi seuraakin. Miehen ja vaimon suhde on vasta kolmantena, tämä, jota me ehkä pitäisimme ensimmäisenä. 'Vanhempi ja nuorempi veli' edustavat, sanallisen merkityksensä ohessa, ylimalkaan ylempiä ja alempia, vanhoja ja nuoria. — Näidenkin sanamerkkien rakenne kuvaa selvästi niihin liittyvää ajatusta. 'Hsiung' tietää suuta ja syömäriä, kun taas 'Ti' on pakotettu jousensa kanssa syötävää hakemaan tai paimentolaisena itseään elättämään. Isän kuoltua siirtyy rajaton valta nuorempien veljien yli vanhimmalle veljelle, joka on tällöin astunut alamaisen lapsen asemasta perheen pään täysiin valtuuksiin. Nuorten alistuva vanhojen kunnioitus — siinä Ti:n yleinen sisällys, lähennellen siis Ksiao-käsitettä.
Niinkuin Hsiung Ti ulottuu perhepiirin ulkopuolelle, niin myöskin Fu Tzï, isä ja poika. Usein yhdistetään Fu, isä, vanhempaan veljeen, Hsiung; täten muodostunut Fu Hsiung merkitsee yleensä iäkkäitä ihmisiä, samoinkuin Fu Lao vanhoja. (Sanamerkki Fu on aivan erilainen kuin miehen ja vaimon Fu-merkit.) Tzï, poika, yhdistetään taas nuoremman veljen, Ti-sanan, kanssa merkitsemään nuorempaa kansaa ylimalkaan. Tzï-sanaa käytetään myöskin kunnioitusterminä suurmiehistä (esim. K'ung Fu Tzï eli K'ung Tzåi; Kungtse, Kungfutse).
'Ministeri' termissä Džyin Dž'en merkitsee yleensä virkamiehiä, joiden kanssa ruhtinas on suoranaisissa tekemisissä. Dž'en oli keisarivallan aikana kiinalaisten virkamiesten 'minä'. Alkumerkitykseltään se on sama kuin meikäläinen 'ministeri', s.o. palvelija. Korkeimmassa asemassa, koko yhteiskuntarakenteen huippuna ja koossapitäjänä, on Džyin eli Džyin Tzï. Sanamerkki Džyin jakautuu kahteen osaan, joista ylimmäinen merkitsee: 'hallita, ohjata; ohjaaja, tarkastaja'. Alempi osa merkitsee suuta ja puhetta. Ajatus on siis selvä: 'Käskyjä jakeleva suu, kaikkea hallitseva puhe'. Merkin äänneasukin on nähtävästi yhdistys sen molempien osien äänteistä: k'ou + in > Džyin.
Teorian mukaan tuli valtion päämiehen olla paras ihminen maailmassa. Sen vuoksi ei Džyin merkitse ainoastaan: 'päällikkö, hallitsija, suvereeni'; vaan myöskin: 'ihanne-ihminen, gentlemanni, yli-ihminen'. Hallitsijan arvonimestä on siis tullut jokapäiväinen kohteliaisuus- ja iskusana kansan keskuuteen. Kaikki eivät voi olla 'Taivaan Poikia', mutta kaikki voivat omata ruhtinaallisia avuja. Kaikilla on sama ruhtinaallinen ihanne.