Kahden ensimmäisen hallitsijasuvun aika, 2205-1122 e.Kr.; n. 1100 vuotta.
a) Hsia-dynastia.
2205-1766 e.Kr.; 439 vuotta; 17 hallitsijaa.
Y Suuri (Ta Y), 2205-1197, ensimmäisen hallitsijasuvun perustaja, Šuen:in määräämä hallitusistuimelle, niinkuin tämä oli Jao:n määräämä. Nämä kolme miestä ovat klassillisen kirjallisuuden pääsankareita. Y:n nimi ('suuri vapaaehtoinen') viitannee hänen epäitsekkääseen toimintaansa, samalla kuin hänen kunnianimensä (Uen Ming, 'valistunut käskynhaltija') viittaa hänen ystävälliseen suhteeseensa alamaisiin. Hänen kotipaikkansa lienee ollut Džung lähellä maakunnan pääkaupunkia Si An Fu:ta Šen Si:ssä (nykyinen Hu Hsien), jossa hänen isällään oli maa-alue. Siten 'kultaisen' ajan suuruudet (Jao, Šuen ja Y) olisivat kotoisin Kiinan kolmesta pohjoisesta maakunnasta (Dži Li, Šan Si ja Šen Si). Hallitsijasuvun nimi Hsia ('kesä') johtuu paikkakunnan nimestä. Ho Nan maakunnan keskellä, ei kaukana Peking-Harikou-rautatielinjasta, jonka paikkakunnan Y sai palkkioksi Keltaisen virran tulvien kuivaamisesta (jota hänen isänsä oli turhaan yrittänyt); nyt on paikan nimi suuren viljelijänsä mukaan Y Džou. Jao ja Šuen tulevat 'raakalaisten' ja 'petojen' parista, Y tulee 'kesämailta', mikä ei kyllä ole hänen synnyinseutunsa. Koko Kiinaa mainitaan vielä ensimmäisen hallitsijasuvun ja sen perustajan mukaan 'kesämaaksi'. — Patriarkkaalinen järjestelmä, joka Jao:n ja Šuen:in aikana on muuttunut monarkkiseksi, tulee nyt perinnölliseksi; hallitsijalla on kuitenkin periaatteessa aina oikeus määrätä seuraajakseen kenen hän tahtoo, jota oikeutta käyttäen moni on jälkisäädöksellä määrännyt jonkun nuoremmista pojistaan seuraajakseen. Samalla kuin keskushallitus nyt yhä lujittuu, alkaa myös ilmetä sitä heikontavia voimia, jotka kolmannen hallitsijasuvun lopulla läänityslaitoksen muodossa kehittyvät huippuunsa. Kiinalaisten sukunimien harvalukuisuus (noin 400) on osoituksena aikaisimmasta heimojärjestelmästä, joka nyt on siirtynyt syrjään, muuttuakseen vähitellen vasallijärjestelmäksi. — Ajan yleistä kehityskantaa on vaikea riittävien todistusten puutteessa oikein arvostella. On väitetty Historiakirjan mukaan, että kultaa ja hopeaa — tietysti vähemmän jalostetussa muodossaan — alettiin tähän aikaan käyttää kaupan välineenä.[83] Tähän voinee kuitenkin sovittaa Mongtsen kuuluisat sanat: "Jos meidän on uskottava kaikki mitä Historiakirja kertoo, silloin olisi parempi, ettei meillä olisi koko Historiakirjaa." Eräs tukikohta tämän suvun aikana on auringonpimennys, jonka olisi pitänyt tapahtua ruhtinas Džung K'ang:in (2159-2149) neljäntenä vuonna (2155) 'ensimmäisenä syyskuukautena'. Tätä ei kuitenkaan ole onnistuttu vielä saamaan sopusointuun tähtitieteellisten laskelmien kanssa.
Džie Kuei, 1818-1766, 'viimeinen julmuri', suvun viimeinen hallitsija, klassillisen kirjallisuuden kauhu, samoin kuin hänen jalkavaimonsa Mō Sï. Kuningasta mainitaan yleisesti pelkällä Džie-nimellä.
Pääkaupunki oli Hsia-suvun aikana ensin Šuen:in hallituspaikka T'ai
Kang Ho Namissa ja dynastian loppuaikoina Šuen:in syntymäpaikka An
I Šan Si:ssa.
b) Šang-dynastia.
1766-1122 e.Kr.; 644 vuotta; 28 hallitsijaa. (Kaksi nimeä Šang ja In, kumpikin noin 300 vuotta.)
Dž'eng T'ang, 1766-1753, 'menestyvä T'ang,' mainitaan yleisesti pelkällä T'ang ('kuuma vesi', 'liemi') nimellä; edellisen hallitsijasuvun kukistaja ja uuden perustaja; Historiakirjan ja klassillisen kirjallisuuden sankareita. Tämä Kungfutsen suku johdetaan Šuen:in 'opetusministeristä', jolla oli kuvaava nimi Ts'i (Hsie, 'suuri pykäläpuu'); T'ang edustaisi 14:ttä polvea hänestä. Tunnustukseksi palveluksistaan sai Ts'i maa-alueen Šang ('kauppias') Šen Si:n maakunnan kaakkoiskulmassa, jolla vielä tänä päivänä on sama nimi (Šang Džou). Martin huomauttaa,[84] että 'kauppiaan' esiintyminen dynastianimenä tietää uutta edistysaskelta kansan yhteiskunnallisessa elämässä. T'ang:in sukunimi oli Tzï ('poika', 'lapsi'), henkilönimi Li (Lū, 'kenkä', 'kävely', 'toiminta'); 'T'ang' lienee kuoltua annettu kunnianimi, kuten yleensä hallitsijoille on ollut tapana antaa. Hänellä tämä sana lienee käsitettävä erikoismerkityksessä 'mainehikas', samaan tapaan kuin 'Jao' ja 'Šuen'. Seitsenvuotisen kuivuuden johdosta tahtoi T'ang uhrata oman henkensä luonnon lepyttämiseksi, mutta tämä alttius jo ilman varsinaista uhria lepytti taivaan antamaan kuivalle maalle virvoittavaa sadetta.
Tai Džia, 1753-1720, 'suuri alku', edellisen pojanpoika. Pääministeri I In, joka jo oli ollut T'ang:in neuvonantajana, sai tarmokkailla toimenpiteillään ajattelemattoman hallitsijan seuraamaan iso-isänsä hyverikasta esimerkkiä. Tässä yhteydessä Historiakirja kertoo että 1 In kirjeellisesti nuhteli hallitsijaa. Kirjojen käytöstä epäsuorasti mainitaan jo jao-šuenilaiselta ajalta.