»'Siten saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, lanko', arveli Germano. 'Tytön arvo ja kunnia palautetaan — tahtoisinpa tietää, kuka uskaltaisi supattaa vaimostani jotain. Toiseksi sovitan minä teidät, kihlatut. Dianan ei tarvitse enää hävetä sinua eikä itseään ja hän on nyt perinpohjin parantunut kiivaudestaan, uskallanpa sanoa elinkaudekseen'.
»Astorre puristi hänen kättään: 'Olet kunnon mies'. Hänessä lujittui yhä tahto saada vielä uljaampi voitto taivaallisesta tai maallisesta himostaan. Mutta tämä tahto ei ollut vapaa, eikä hänen hyveensä epäitsekäs, koska se turvautui vaaralliseen viisasteluun. 'Samoin kuin minä tulen pitämään sylissäni naista, jota en rakasta, tulee Antiopeakin syleilemään mies, joka muitta mutkitta kosii häntä, ainoastaan hyvittääkseen toisen tekemän vääryyden», lohdutti Astorre itseään. »Meidän täytyy kaikkien kieltäytyä. Kieltäymystä ja itsekidutusta niin luostarin ulkopuolella kuin luostarissakin'.
»'En tahdo lykätä sitä, minkä kerran pitää tapahtua', ehätti Germano.
Muuten hän vääntelehtii unettomana. En tiedä, kumpaako hän tarkoitti,
Dianaa vaiko Antiopea. 'Sinä lanko, tulet todistajaksi; kosin kaikkien
sääntöjen mukaan'.
»'Eihän toki', huudahti Ascanio kauhuissaan. 'Ei Astorrea mitenkään, ota minut!'
»Germano pudisti päätään. 'Ystäväni', sanoi hän, 'sinä et ole siihen sopiva. Sinusta ei ole vakavaksi todistajaksi avioliittoasioissa. Veli Astorrelle kuuluu oikeus saada kosia puolestani, enkä usko hänen luovuttavan sitä oikeuttaan muille. Asiahan koskee suureksi osaksi juuri häntä. Eikö niin, Astorre?' Munkki nyökäytti päätään. 'Valmistaudu matkalle, lanko. Laita itsesi koreaksi, ota vitjat kaulaasi'.
»'Ja kun kuljet pihan läpi, niin kasta pääsi kaivossa', laski Ascanio väkinäistä leikkiä. 'Entä sinä itse, Germano, panssari päälläkö? Noin sotaisassa asussa? Sopiiko noin lähteä kosiomatkalle?'
»'En ole pitkään aikaan ollut muussa puvussa, ja tämä sopii minulle hyvin. Miksi tarkastat minua noin kiireestä kantapäähän, Ascanio?'
»'Ihmettelen vain, miten tämä panssaroitu mies voi olla niin varma siitä, ettei häntä heitetä rynnäkköportaineen vallihautaan.'
»'Se ei voi tulla kysymykseenkään', arveli Germano tyynesti. 'Häväisty ja lyötykö ei huolisi ritarista? Silloinhan hän olisi vielä hullumpi kuin äitinsä. Onhan asia päivänselvä. Tule Astorre!'
»Ascanio jäi kädet ristissä rinnalla miettimään tapahtumien uutta käännettä, tietämättä veisikö se nämä kukoistavat lapset kisakentälle vai kalmistoon. Sillaikaa astuivat hänen lapsuudentoverinsa Canossan palatsiin, jonne ei ollut pitkä matka.