Victoria teki niin. Kirje oli lyhyt, vain muutamia riviä, ja kuului:
"Minun Pescarani!
Minä se laitatin tämän valtakirjan vasten ministeriöni tahtoa. Teillä on paljon vihamiehiä. Varokaa Moncadaa. Mutta minä luotan Teihin, sillä minä olen edestänne rukoillut ja näin enkelin, joka piteli Teitä kädestä kiinni. Minä luotan.
Minä. Teidän Kuninkaanne."
Pescara hymyili vaivaloisesti. — Kaarle on liian herkkäuskoinen, sanoi hän. — Joku muu voisi häntä sen avulla vahingoittaa. Mutta — merkillistä — hän näki jumalani.
— Sano nyt minulle, mikä tuo jumalasi on! rukoili Victoria. — Minä vaadin hartaasti, sano nyt, Pescara!
— Luulenpa, että se tulee juuri, puhalsi Pescara käheästi. Yhä raskaammin hän alkoi hengittää, hän ähki, voivotteli, korahteli. Hirveä ahdistus rusenteli rintaansa. Tavoitellen kädellään kipeää sydäntään vaipui hän sohvalle ja vääntelehti hengen ahdistuksessa. Victoria polvistui puolisonsa viereen, tuki häntä käsivarsillaan ja kärsi hänen tuskiaan. Hän tahtoi huutaa Ippolitoa lähettääkseen hänet noutamaan isoisäänsä, lääkäriä, mutta päällikkö esti sen kieltävällä liikkeellä. Vihdoin nukkui Pescara äärettömiin asti väsyksissä. Victoria oli luullut Pescaran kuolevan hänen käsiinsä. Itkettyään itsensä uuvuksiin, nukahti Victoriakin. Silloin sammui lamppu.
VIIDES LUKIT
Kun Victoria heräsi pää pielustaan nojaten, oli hän yksin ja avoimesta akkunasta virtaili aamuinen ilma sisään. Hän hypähti jalkeille ja meni hakemaan puolisoaan, jonka näki astelevan edestakaisin terassilla unen virkistämänä ja jälleen kuin uusin voimin. Hän ei tahtonut uskoa, että Pescara viime yönä oli ollut hänen käsissään niin ankarissa kivuissa, tapaus oli hänestä kuin unta.
Silloin aikoi Pescara: — Eilen, rakas herrattareni, kysyitte minulta jumalani nimeä ja minä pelkäsin Teille vastata. Viimein olisitte puoli pakosta saanut salaisuuteni ilmi, sillä vaikea on rakastetulta vaimolta salata mitään. Silloin ilmestyi itse jumalani ja kosketti minua. Tunnette nyt sen, jonka pelottava nimi jääköön lausumatta. Älkää itkekö! Vuodatitte eilen jo kylliksi kyyneleitä. Vaan sanokaapa nyt, missä haluatte oleskella sen aikaa kun olen sotaretkeltä Milanossa?