"Hän katsahti ylös, kummastuneen ja kysyväisen näköisenä.
"'Rouva ehkä luuli, että minä tahdoin hänet ottaa?'
"'Te ette siis tahdo?' Hän syöksi ylös ja syleili minua riemastuneena. 'Jumala teitä siunatkoon, neitsy Brigitta! olenhan minä aina teitä puolustanut ja nauranut koko asialle, mutta nyt tänään, kun appi itse sanoi sen, luulin että kaikki oli sovittu. Kristo, hän ei tahdo, kelpo, vanha Brigitta ei tahdokaan.'
"Kapteeni tuli nyt sisään, pudisti kättäni ja kiitti minua; se oli todellakin hullua kaikki.
"'Petrea ei suinkaan vielä ole lähtenyt,' sanoi hän, 'minun täytyy etsiä hänet tänne,' ja sitte hän syöksi ulos.
"Vähää sen jälkeen tuli hän takaisin sisaren kanssa; tämän kasvot oikein loistivat, sen vakuutan. 'Minä olen teille tehnyt vääryyttä,' sanoi hän ja puristi monet kerrat kättäni, 'suuresti vääryyttä.' — Niinpä hän todella olikin, ja minä pysyin vähän jäykkänä, vaikka en vihaa kantanut.
"Oi, kuinka he olivat iloissaan! Se ei olisikaan ollut leikintekoa, jos rikas asiamies olisi mennyt uusiin naimisiin, ja jos hän edes olisi valinnut jonkun hienon naisen! vaan ei tällaista yksinkertaista halpaa ihmistä.
"'Mitä nyt aijotte tehdä?' kysyi vieras rouva, 'minä olen teille apuna neuvossa ja työssä.'
"'Niin, tänne en voi jäädä, mutta saanhan Jumalan avulla leipäni.'
"Kun tämän sanoin, alkoi oma, hyvä rouvani itkeä.