"Rouva tuli vastaani etuhuoneessa; silmänsä olivat vettyneet ja hän loi katseensa alas.
"'Antakaa tänne lapseni,' sanoi hän vaan, ja otti pienokaisen minulta. Oli kun ukkonen olisi iskenyt eteeni, sillä sellainen ei hän ollut koskaan minulle ollut. Samassa tuli käly ja mittaili minua katkerilla silmäyksillä; sitte hän niiasi ja astui syrjään. Se ei kuulu miltään näin kerrottuna, neiti, mutta olisittepa nähneet, kuinka hän sen teki, niin perin ivaavalla tavalla, ett'ette voi uskoakaan. Vereni kuohui, sillä sellaista en ollut heiltä ansainnut.
"Asiamies istui nojatuolissa ja hieroi käsiänsä; hän näytti ärtyneeltä, mutta voittoriemu loisti hänen silmistään. Luultavasti ilmaantui kasvoissani, että olin loukattu, sillä hän sanoi heti: 'Älkää ensinkään huoliko siitä, neitsy Brigitta, älkää ensinkään siitä huoliko; me voimme nauraa heille, niin sen voimme tehdä. Ei ukko vielä ole elähtynyt, jommoiseksi he häntä tahtovat, hänellä on vielä halu tehdä oman päänsä jälkeen.'
"Minä katsoa tuijottelin häneen, sillä en minä ymmärtänyt sanaakaan.
"'Tyttäreni tahtoo sanoa sitä rikokseksi teidän puoleltanne,' jatkoi hän, 'hän sanoo, että te sitä kauvan olette tarkoittaneet. Mutta eihän se olisi mikään niin kauhea onnettomuus, jospa se olisikin totta. — No, tahdotteko tulla eukokseni, ja muuttaa kanssani täältä pois?'
"Hän esitti kysymyksen aivan hullunkurisesti ikäänkuin se olisi vaan leikillä tapahtunut. Minä seisoin liikkumattomana, melkein kivettyneenä, mutta heti sen jälkeen käännyin horjuvaa ukko raiskaa kohden, joka haudan reunalla tahtoi rakentaa itselleen uutta kotia, ja sanoin hänelle ajatukseni.
"Herra Jumala, kuinka hän suuttui! Mies parka moitti minua siitäkin, että olin häntä niin huolellisesti hoitanut ja sen kautta antanut hänelle syytä siihen luuloon, että voisin hänestä pitää; nyt ei hän enää koskaan tahtoisi nähdä minua silmäinsä edessä, ei koskaan!
"Minä palasin nyt lastenkamariin. Rouva istui ja tuuditti pienoista ja lohdutti sitä, kun se itki.
"'Älkää nähkö vaivaa,' sanoi hän niin kylmästi kun taisi, 'minä jään itse tänne sisään.'
"'Minä en ymmärrä teitä, rouva. — Teidän täytyy kuulla minua. Kuinka sitä voi lukea minun syykseni, että appenne tahtoo tehdä minut pilkan aineeksi vanhoina päivinä?'