"Etkö tahdo pelata sakkia, Villiam?"
"Tietysti kernaasti, jos se sinua huvittaa."
Hän ei koskaan enää pyytänyt häntä sakkipeliin; Villiamin tähdenhän hän sitä oli tahtonut. Eikö hänellä siis ollut mitään keinoa saadakseen ajan hänelle hupaisemmaksi, hänelle, jonka edestä hän olisi sydänverensä vuodattanut?
Päivässä oli viisitoista, kuusitoista pitkää tuntia; suuret pöytäkellot sen ilmaisivat kuuluvalla tavalla; ainoastaan yhtenä näistä tunneista oli hän oikein iloinen; silloin istui hän miehensä pienessä huoneessa ja oppi englannin kieltä.
Seuraelämässä ei Villiam läheskään aina ollut häneen tyytyväinen.
"Minun mielestäni sinun pitäisi voida tehdä itsesi enemmän huomatuksi kuin esim. eilen; ethän sinä lausunut melkein sanaakaan."
"Mitä minun piti sanoa? Ensin kertoi koko seura juttuja jahtimestarin perheestä; minä aivan mykistyin hämmästyksestä, kun kuulin kuinka huonoja he ovat; ja sitte kun he saapuivat ja kaikki olivat niin ystävällisiä ja kohteliaita heitä kohtaan, mykistyin huomatessani heidän kavaluuttaan."
"Bravo, Greeta; siitä heidän pitää saada tietoa."
"Oi ei, Villiam; jos sinä minua rakastat, niin älä siitä puhu."
"No, niin olen siis siitä puhumatta; mutta sinun täytyy luvata minulle laverrella aika lailla ja puhella tyhjästä, niinkuin toisetkin; muuten sanovat he, että olet yksinkertainen."