"Älkää luulko, että olen kevytmielinen. Alussa surin syvästi, mutta kauan ei kestänyt, ennenkuin minulle yht'äkkiä selveni, etten minä ollut se mies, joka hänelle olisi sopinut. Hän oli minua etevämpi joka suhteessa, ja sitä ei vaimon tule olla. Se olisi ollut epäsäätyinen avioliitto, ei minulle, vaan hänelle. Kun kuulin hänen menneen kihloihin, en tuntenut rahtuakaan mustasukkaisuutta ja minulle selveni, että olin häntä oikeastaan rakastanut kuin ihannetta, kuten rakastin tätiäni, ensimmäisiä olentoja, jotka olivat herättäneet eloon paremman itseni. Ilman koetusta en kuitenkaan uskaltanut luottaa muuttuneisiin tunteisiini. Häät olivat se koetus, ja minä olen sen kestänyt. En aijo, kuten ensi silmänräpäyksessä päätin, jäädä poikamieheksi elämäni ajaksi, aijon aikanani mennä naimisiin ja toivon, ettei valintani ole tuottava häpeää sille naisihanteelle, jonka Minna on minulle luonut."
En ole koskaan voinut kärsiä naimiskauppain välittäjiä, mutta kun hän seisoi siinä niin avomielisesti puhuen, solmin ehdottomasti ajatuksissani liiton hänen ja pikku Hennyni välillä. He tulisivat varmaankin sopimaan hyvin toisilleen.
Kun hän oli mennyt, tuli Amalia luokseni ja pani kätensä ystävällisesti olkapäälleni. "Saatte kiittää itseänne kaikista ikävyyksistä, joita teillä tässä talossa on ollut. Teidän olisi heti pitänyt esiintyä itsenäisesti, puhua omaisistanne, eikä pysyä niin vaatimattomana, ettei kukaan voinut aavistaa, että kuuluitte kunnollisten ihmisten joukkoon."
"Minun mielestäni, neiti Amalia, on jokainen, joka täyttää velvollisuutensa ja sen lisäksi esiintyy vaatimattomasti, kunnollinen ihminen ja on häntä semmoisena kohdeltava."
"Niin, mutta huonommat ihmiset eivät koskaan tee tehtäviään, ellei heitä pidetä kovalla. He ovat niin kovin välinpitämättömiä, semmoiset ihmiset. — Kuulkaa, hyvä ystävä, olkaa nyt oikein herttainen ja kiltti tyttö ja jääkää tänne. Kaikki asiat kyllä järjestetään paremmalle kannalle."
Pudistin päätäni.
Siitä päivästä alkaen kohteli Amalia minua vuoroin uskottuna ystävättärenä, vuoroin alamaisena. Rouva Bärenschild ei käytöstään muuttanut. Everstin mielestä — luulen minä — nosti Amalia liian suuren melun mamselista.
Rakas ystäväni salaneuvoksetar Trolle, joka koskaan ei tehnyt mitään puolinaista, piti minusta äidillistä huolta.
"Näyttää siltä kuin luutnantti Due pitäisi teistä sangen paljon", sanoi hän eräänä päivänä luoden minuun niin läpitunkevan katseen, etten voinut olla nauramatta.
"Sen toivonkin hänen tekevän, ainakin pidän minä hänestä paljon. Sitä paitsi voin salaneuvoksettarelle kertoa, että olen hänen uskottunsa."