JULIUS AGRICOLAN ELÄMÄ JA LUONNE
Johdanto.
1. Kuuluisain miesten tekojen ja tapojen kertominen jälkimaailmalle oli muinoin tavallista eikä edes meidän päiviemme suku, vaikka onkin väliäpitämätön nykyajan tapahtumista, ole sitä unohtanut, kunhan joskus suuri ja loistava ansio voitollisena on kohonnut yli tuon pienille ja suurille yhteiskunnille yhteisen paheen, yli väliäpitämättömyyden siveellisestä arvosta ja kateuden. Mutta kuten esi-isiemme aikana oli helppo suorittaa muistettavia tekoja sekä siihen oli vapaa tilaisuus, niin mainioimmat nerot ilman puolueellisuutta ja imartelematta ryhtyivät ansiokkaan muistoa ikuistuttamaan yksin hyvän omantunnon palkasta. Ja useatkin pitivät oman elämänsä esittämistä pikemmin luottamuksena omaan arvoonsa kuin ylimielisyytenä, eikä se eräälle Rutiliukselle tai Scaurukselle tuottanut vähempää luotettavaisuutta tai ollut pahennukseksi heille.[1] Siten ansioita niihin aikoihin parhaiten arvostellaan, jolloin esteettömimmin esiintyvät. Mutta nyt on minun täytynyt pyytää anteeksi aikoessani vainajan elämää kuvata, jota en olisi pyytänyt, jos olisin tahtonut esiintyä syyttäjänä. Siihen määrään julmat ja ansioille epäsuotuisat ajat olemme läpikäyneet.
2. Vielä luemme, että, kun Arulenus Rusticus oli ylistänyt Paetus Thraseaa sekä Herennius Senecio Helvidius Priscusta, oli se ollut hengenrikos ja oli raivottu sekä itse kirjoittajia että lisäksi niitten kirjoituksia vastaan,[2] kun annettiin poliisi-virkamiehille toimeksi polttaa vaalipaikalla, itse torilla, niin kuuluisain miesten hengentuotteita. Tietysti sillä tulella luultiin voitavan tukahuttaa Rooman kansan ääntä, senaatin vapaudentunnetta ja ihmissuvun arvostelua, kun lisäksi viisaustieteen opettajat ja kaikki jalot harrastukset kirottiin maasta, ett'ei mitään ihanteellista missään sattuisi olemaan. Olemme tosiaan antaneet suuren todistuksen kärsivällisyydestämme; ja niinkuin vanha aika on kokenut vapauden äärimäisyydet, niin me olemme kokeneet orjuuden, kun vakoilemisjärjestelmän kautta myös vapaa sana- ja ajatusvaihto riistettiin. Olisimme kadottaneet itse muistamiskyvyn vapaan sanan kera, jos vallassamme olisi ollut yhtä paljon unohtaminen kuin vaikeneminen.
3. Nyt vasta elämä palautuu; mutta vaikka keisari Nerva heti ylen onnellisen hallituskautensa ensi alussa on yhteen liittänyt kaksi kauan yhdistämätöntä seikkaa, nim. yksinvallan ja vapauden, ja Nerva Trajanus päivä päivältä lisää aikamme siunausta eikä yleinen turvallisuus tunne ainoastaan toivoa ja kaipausta, vaan myös on omaksunut varmaa luottamusta kaipauksensa täyttymisestä, niin inhimillisen epätäydellisyyden mukaisesti parannuskeinot hitaammin vaikuttavat kuin paheenainekset; ja niinkuin ruumiimme vain hiljalleen varttuvat, mutta yht'äkkiä sortuvat, niin helpommin voidaan neroja sekä tieteellisiä harrastuksia tukahuttaa kuin jälleen eloon herättää: sillä juuri mieltymys toimettomuuteen hiipii huomaamatta meihin ja aluksi vihattu paikalla-oleminen tulee rakkaaksi. Ja vielä, jos nyt 15 vuoden aikana, mikä ihmiselämässä on pitkä jakso, useat ovat hävinneet satunnaisten kuolemantapausten kautta sekä rohkeimmat hallitsijan julmuuden johdosta ja me harvat jälkeen jääneet, niin sanoakseni, olemme jääneet eloon sekä muitten jälkeen että myös itsemme jälkeen, kun keskeltä elämäämme, näette, on riistetty niin monta vuotta, joiden kuluessa me nuoret hiljaisuuden vallitessa olemme päässeet vanhuuden-ikään ja vanhukset melkeinpä umpeen kuluneen elämänsä loppuun. Ja kuitenkin se on minulle suureksi iloksi, kun olen kyhännyt vaikkapa koruttomalla ja yksinkertaisella kielellä entisen orjuuden-ajan muistokirjan sekä todistuskappaleen nykyisestä onnellisesta tilasta. Sillä välin tämä kirja, joka on määrätty appeni Agricolan kunniaksi, ollen lapsellisen rakkauden osoitus, saapi kiitosta tahi ainakin anteeksi-antoa osakseen.
Agricolan elämä Britannian maaherratoimeen saakka.
Gnaeus Julius Agricolalla, joka oli syntynyt Forum Julii'n vanhassa, kuuluisassa siirtokunnassa,[3] oli kumpaiseltakin puolelta isoisänä keisarillinen prokuraatori, mikä osoittaa ritarinarvoa. Hänen isänsä Julius Graecinus, senaatorinarvoinen mies, oli tehnyt itsensä tunnetuksi kaunopuheisuuden ja filosofian harrastuksestaan sekä oli juuri näitten ominaisuuksien johdosta ansainnut keisari Gaiuksen vihaa;[4] sillä hän sai käskyn esiintyä syyttäjänä Marcus Silanusta vastaan ja surmattiin, kun hän siitä oli kieltäytynyt.[5] Hänen äitinsä oli Julia Procilla, harvinaisen siveä nainen. Kasvatettuna tämän huolellisessa hoivassa vietti hän lapsuuttaan ja nuoruuttaan kaikenpuolisesti viljellen jaloja harrastuksia. Hänet pidätti viettelyksen kiusauksista oman hyvän, terveen luonteensa ohessa myös se seikka, että hän heti lapsena sai olinpaikkansa ja opetuksensa Massiliassa, missä paikassa kreikkalainen sivistys ja maalaiskaupungin yksinkertaisuus oivasti yhtyivät.[6] Muistan hänen usein itse kertoneen ensi nuoruudessaan syventyneen filosofian tutkimiseen kiivaammin kuin oli luvallista Roomalaiselle ja lisäksi senaatorille, mutta että hänen äitinsä järkevyys oli hillinnyt hänen tulista intoaan. Sillä hänen laajasuuntainen ja korkealle pyrkivä neronsa tavoitteli suuren, ylevän maineen kaunista ihannetta tulisemmin kuin varovaisuus vaati. Sitten iän mukaan tullut järkevyys tyynnytti hänen mieltään ja hän pidätti itsellensä filosofiasta itsensähillitsemisen kyvyn, mikä on juuri vaikein taito.
5. Ensimäiset alkeet leirielämään nähden hän suoritti Britanniassa huolellisen ja varovaisen päällikön Suetonius Paulinuksen mieleen, kun tämä oli valinnut hänet majatoverikseen tutustuaksensa häneen. Eihän Agricola menetellyt vallattomasti nuorten tapaan, jotka väärinkäyttävät sotaelämää irstaisuuteen, eikä hän huolimattomasti käyttänyt upseeriasemaansa eikä kokemattomuuttansa huvituksien ja loman saavuttamiseksi, vaan hän tahtoi oppia tuntemaan maakuntaa, tulla tutuksi sotajoukolle, oppia kokeneilta sekä seurata parhaitten esimerkkiä, hän ei tavoitellut mitään ylvästelläkseen, ei kieltäytynyt mistäkään pelon vuoksi ja toimi samalla varovaisesti ja tarmokkaasti. Eikä Britannia tosin milloinkaan muuten ollut levottomampi tai sen omistus enemmän epävarma; veteraanit olivat tapetut, siirtokunnat poltetut, sotajoukot hävitetyt; silloin saatiin taistella pelastuksesta, sitten vasta voitosta. Vaikka tämä kokonaan toimitettiin toisen ohjeitten ja johdon mukaan ja koko ratkaisu sekä kunnia maakunnan takaisin valloittamisesta tuli päällikön osalle, niin antoi se nuorelle miehelle taitavuutta, kokemusta ynnä kiihotusta ja hänen mielensä valtasi halu sotamaineen saavuttamiseen, mikä halu oli epämieluinen aikoina, jolloin etevistä vallitsi nurja luulo eikä ollut vähempi vaara paljosta maineesta kuin pahasta.
6. Sittemmin hän matkusti pääkaupunkiin ryhtyäkseen hallintotoimiin sekä nai Domitia Decidianan, joka kuului loistavaan sukuun; ja tämä avioliitto tuli hänelle kunniaksi ja tueksi pyrkiessään korkeampaan asemaan. He elivät ihmeellisessä sopusoinnussa, keskinäisessä rakkaudessa kumpikin asettaen toisen etusijaan, missä tapauksessa kuitenkin hyvässä aviovaimossa on sitä enemmän ansiota, kun sitä vastoin toisessa tapauksessa pahassa on enemmän vikaa.
Quaestorina sai hän arvan kautta osakseen Asian maakunnan ja prokonsuliksi Salvius Titianuksen; ei kumpikaan näistä seikoista häntä turmellut, vaikka maakunta olikin rikas sekä väärinkäyttöihin houkutteleva ja prokonsuli, ollen valmis kaikenlaiseen ahneuteen, rajattomalla myöntäväisyydellä olisi suostunut hankkimaan keskinäisen vääryyden-salaamisen. Siellä hän sai tyttären, joka samalla oli tueksi kuin lohdutukseksi; sillä ennen syntyneen pojan hän pian kadotti. Sitte hän levossa ja rauhassa vietti quaestorin- ja kansantribunin-toimen välisen vuosikauden ja myös tribunivuotensa tuntien Neron ajat, jolloin toimettomuus merkitsi viisautta. Samanlainen hiljainen meno oli hänen praetorinajallaan, sillä oikeustoimi ei ollut tullut hänen osakseen. Juhlaleikit ja virkaansa kuuluvat muodolliset toimet suoritti hän noudattaen keskitietä järjellisen säästäväisyyden ja ylellisyyden välillä, jotta hän ollen kaukana tuhlaavaisuudesta pikemmin sai tunnustusta. Sen jälkeen Galba valitsi hänet ottamaan selkoa temppelilahjoista ja hän sai erittäin huolellisella tutkimisella aikaan, ett'ei valtion tarvinnut tuntea ryöstöä kenenkään muun puolelta kuin Neron.