41. Ja tämä osa Suebeja ulottuu Germanian etäisempiin osiin. Lähempänä meitä, seurataksem nyt Tonavaa samalla tavoin kuin vähää ennen Rheiniä, on Hermundurien valtio,[32] mikä on ollut Roomalaisille uskollinen, ja sen tähden niillä yksin Germaneista on oikeus käydä kauppaa niin hyvin virran rannalla kuin myös sisämaassa ja Raetian maakunnan mahtavimmassa uutiskaupungissa.[33] Kaikkialla he kulkevat ilman vartioita rajan yli ja kun me muille kansoille näytämme vain aseitamme ja leiriämme, olemme näille avanneet kotimme ja kartanomme heidän haluamattaankin. Hermundurien maasta alkaa Elbe, muinoin kuuluisa ja tunnettu joki; nyt siitä kuulee vain mainittavan.
42. Hermundurien vieressä asustavat Varistit ja niistä edempänä Markomanit ja Quadit.[34] Markomanien sotakunnia ja -voimat ovat erinomaisia ja asuinpaikkansakin ovat urheudellaan anastaneet sieltä muinoin karkoitettuaan Bojit. Eivät Varistit eivätkä Quadit ole suvustaan huonontuneet. Ja tämä on ikäänkuin Germanian etupuoli, mikäli se on Tonavan rajoittama. Markomaneilla ja Quadeilla on aina meidän aikaamme asti ollut kuninkaita omasta kansasta Maroboduuksen ja Tudruksen jaloa sukua; nyt kärsivät jo muukalaisiakin, mutta kuninkailla on voimansa ja valtansa Roomalaisten vaikutuksesta. Harvoin autamme heitä aseillamme, useammin rahalla, mutta sittenkin ovat he mahtavia.
43. Etäämpänä Marsignit, Cotinit, Osit ja Burit rajoittuvat Markomanien ja Quadien takamaihin. Näistä Marsignit ja Burit kielellään ja elämäntavoillaan osoittautuvat Suebeiksi; ett'eivät Cotinit eivätkä Osit ole Germaneja todistaa edellisten gallilainen ja jälkimäisten pannonilainen kieli sekä sekin seikka että ovat veronalaisia. Osan veroista määräävät heille Sarmatit, osan Quadit, muukalaisia kun ovat. Cotinit kaivavat rautaakin sitä suuremmaksi häpeäksi heille itselleen. Ja kaikki nämä kansat ovat harvoin asettuneet tasangoille, vaan yleensä metsämaihin ja vuorten kukkuloille. Sillä Suebein maan erottaa ja jakaa yhtenäinen vuorenharjanne, jonka toisella puolella asuu varsin monta kansaa; näistä useampiin valtioihin jakaantunut Lugien kansa ulottuu laveimmalle alalle.[35] On kylläksi että näistä mainitsen mahtavimmat: Harit, Helvaeonit, Manimit, Helisit ja Nahanarvalit. Nahanarvaleilla on nähtävänä ikivanhalle jumalanpalvelukselle pyhitetty lehto. Sen hoitajana on pappi naisen puvussa, mutta jumalia kutsutaan roomalaisen selityksen mukaan Castoriksi ja Polluxiksi. Sellainen on jumalain olento, niiden nimi on Alkit.[36] Ei nähdä mitään kuvia eikä mitään jälkeä vieraasta jumalanpalveluksesta, kuitenkin palvellaan heitä veljeksinä sekä nuorukaisina. Muuten ovat Harit, paitsi että sotavoimiltaan ovat vastikään lueteltuja kansoja etevämmät, tuimannäköiset ja synnynnäistä julmuuttaan he lisäävät taiteen avulla ja aikaa varteen ottamalla: heidän kilpensä ovat mustat, heidän ruumiinsa maalatut; taisteluihinsa he valitsevat pimeät yöt ja herättävät kauhua jo aavemaisen sotajoukkonsa hirvittävän ja synkän ilmestymisen kautta, koska ei mikään vihollinen voi kestää tuota outoa ja ikäänkuin tuonentapaista näköä; sillä kaikissa taisteluissa voitetaan silmät ensiksi. Lugien toisella puolella ovat Gotonit, joita kuninkaat hallitsevat jo vähää kireämmällä tavalla kuin muita germanilaiskansoja, kuitenkaan polkematta vapautta. Sitten aivan valtameren ääressä sijaitsevat Rugit ja Lemovit,[37] ja kaikilla näillä kansoilla on tuntomerkkinä pyöreät kilvet, lyhyet miekat sekä kuuliaisuus kuninkaita kohtaan.
44. Sitten seuraavat itse valtameren keskellä Suionien valtiot,[38] mitkä ovat mahtavat paitsi mies- ja asevoimaltaan myös laivastoiltaan. Laivojensa muoto eroaa siinä, että kumpainenkin pää tarjoaa maalle-nousuun aina soveliaan keulan. Niitä ei kuljeteta purjeilla eikä niillä ole riviin asetettuja airoja sivuilla: soutovehkeet ovat irralliset, kuten muutamilla joilla, ja siirrettävät paikasta toiseen sen mukaan kuin asia vaatii. Myös rikkaus on heillä arvossa ja sen vuoksi yksi on hallitsijana, nykyään jo ilman rajoituksia ja kieltämättömällä oikeudella tulla totelluksi. Eivätkä aseet ole niinkuin muilla Germaneilla jokaisen saatavissa, vaan salpojen takana vartian, vieläpä orjan hallussa, koska valtameri estää vihollisten äkilliset hyökkäykset ja sitä paitsi aseelliset joukot joutilaina ollessaan helposti harjoittavat vallattomuutta; kuninkaalle tosiaan ei olisi eduksi asettaa aseiden vartiaksi ketään aatelista tai vapaasukuista tai edes vapautettua orjaakaan. Suioneihin liittyvät naapureina Sitonien heimot.[39] Muuten yhdenkaltaisia, eroavat vain siinä suhteessa, että heillä on nainen hallitsijana; siihen määrään ovat he alentuneet orjuudessa, saatikka sitten vapaudessa.
45. Tuolla puolen Sitoneja on toinen jäätynyt ja melkein liikkumaton meri, jonka siten todistetaan ympäröivän ja rajoittavan maanpiiriä, että jo laskevan auringon viimeinen valo kestää aina päivän koittoon saakka niin kirkkaana, että se himmentää tähdet; että vielä auringon noustessa kuuluu huminaa ja näkyy jumalan hevosten haamut sekä säteilevä pää, on kansanluulon lisäys. Ainoastaan tähän asti ulottuu tietomme mukaan luomakunta. Siis valelee jo Suebiläismeri[40] oikealla rannallaan Aestein maita;[41] näillä on Suebein tavat ja vaatteus, mutta kieli vivahtaa enemmän britannilaiseen. He palvelevat jumalain emoa. Taikauskonsa tunnusmerkkinä kantavat he metsäkarjujen kuvia: sellaista kuvaa käytetään aseiden sekä yleensä kaiken suojan asemesta ja saattaa jumalattaren palvelijan turvalliseksi vihollistenkin keskellä. Harvoin käyttävät he rauta-aseita, useimmiten vain nuijia. Jyviä ja muita hedelmiä he viljelevät ahkerammin kuin velttojen Germanein on tapana. Mutta mertakin he tutkivat ja yksin kaikista kokoavat matalikoista ja rannaltakin merikultaa, jota itse kutsuvat glaesum-nimellä. Mutta, ollen barbareja, eivät osanneet tutkia tai saada tietää minkälainen sen luonto on tai mikä voima sen synnyttää; vieläpä makasi se kauan muun meren romun seassa, kunnes ylellisyytemme antoi sille arvon. Itse eivät sitä ensinkään käytä: raakana se kootaan, muodostelemattomana se tuodaan meille ja maksun siitä he ihmetellen ottavat vastaan. Että se on puun nestettä voinee kuitenkin siitä päättää, että sen läpi usein näkyy muutamia matelevia eläviä ja siivekkäitäkin, jotka kosteaan takertuneina sitten aineen kovetessa siihen sulkeutuvat. Siis lienee siellä luullakseni ylen hedelmällisiä metsiä ja lehtoja, ja samoin kuin Itämaiden äärissä suitsutusta ja palsamia vuotaa, niin Lännenkin saarilla ja manterilla auringon polttavain säteiden vaikutuksesta puista puristuu ja liukenee neste, mikä lähimpään mereen valuu sekä myrskyjen voimasta ajautuu vastaisille rannoille. Jos tulen avulla koettelet merikullan luontoa, niin syttyy se pihkapuun tavoin sekä levittää öljymäisen ja hyvänhajuisen liekin; sitten se sitkistyy piin tai hartsin kaltaiseksi.
46. Tässä on Suebien maan loppu. Olen kahden vaiheella, luenko Peucinien, Venedien ja Fennien (Suomalaisten) heimokunnat Germaneihin vai Sarmateihinko,[42] vaikka Peucinit, joita muutamat myös kutsuvat Bastarneiksi, kielensä, elämänlaatunsa, asuntotapansa ja rakennustensa puolesta ovat Germanein kaltaisia. Kaikille on siivottomuus ja velttous ominaista: ylhäisten seka-avioiden kautta saavat he jossakin määrin saman inhottavan ulkomuodon kuin Sarmateilla on. Venedit ovat näitten tavoista paljon omaksuneet; sillä he samoilevat rosvoretkillään kaikkia metsiä ja vuoria, jotka ylenevät Peucinien ja Fennien välillä. Nämä luetaan kuitenkin pikemmin Germanien joukkoon, koska he rakentavat kiinteitä asumuksia ja käyttävät kilpiä sekä kernaasti kulkevat jalkaisin vikkelään; mikä kaikki on peräti toisin kuin vaunuissa ja hevosen selässä elävillä Sarmateilla. Suomalaisten raakuus on erinomaisen suuri ja heidän köyhyytensä inhottava: ei aseita, ei hevosia eikä asuntoja ole heillä; heidän ravintonaan on metsänriista, heidän pukunaan taljat sekä vuoteenaan maa; heidän ainoa toivonsa on nuolissa, joita raudan puutteessa varustavat luukärjillä. Ja sama metsästys elättää yhdellä lailla miehet ja vaimot; sillä nämä seuraavat kaikkialla mukana ja vaativat saaliista osansa. Eikä ole lapsillakaan muuta suojaa petoja ja sateita vastaan kuin että heitä peitetään jonkinmoiseen vitsakotaan; tänne palaavat nuorukaiset, tämä on vanhusten turvapaikka. Mutta tätä elämää pitävät he onnellisempana kuin hikoilla pelloilla, vaivaantua talonpuuhissa ja toivon tai pelon vaiheella ajatella omaa ja muiden omaisuutta; huolettomina ihmisten suhteen, huolettomina jumalain suhteen he ovat saavuttaneet vaikeimman asian, nim. ett'ei heillä ole edes toivomisen tarvetta.
Muu on jo tarunomaista: niinkuin että Helluseilla ja Etioneilla on ihmisten päät ja kasvot, mutta petojen ruumiit ja raajat; tämän minä jätän sikseen, koska se on vahvistusta vailla.
Selitykset:
[1] Raetia ja Vindelioia Tiroli ja Baijerin eteläosa; Pannonia ynnä Noricum länsiosa Unkaria ja Steiermark; Sarmatit s.o. Jazygit asuivat Tonavan ja Theissin välillä, Dakit idempänä.
[2] S:t Gotthard.