31. Eräs tapa, mikä on muillakin Germanian kansoilla käytännössä, vaikka harvoin ja jonkun yksityisen uskaliaisuudesta, on Chatteilla tullut yleisesti suosituksi, nim. että he, niin pian kuin ovat iältään varttuneet, antavat hiusten ja parran kasvaa eivätkä poista tätä urhoollisuudelle pyhitettyä ja omistettua kasvonpeitettä, ennenkuin jonkun vihollisen tapettuaan. Verenvuodatuksen ja aseiden ryöstön jälkeen he paljastavat kasvonsa ja kerskaavat vasta silloin suorittaneensa palkan syntymästään ja olevansa otolliset isänmaalleen ja vanhemmilleen; pelkurit ja epäurheat pitävät rumuutensa. Kaikki urhoollisimmat pitävät sitä paitsi rautarengasta ikäänkuin kahletta — tämä on heimon mielestä häpeällistä —, kunnes ovat vapauttaneet itsensä tappamalla vihollisen. Tällainen asu on varsin monelle heistä otollinen, jopa elävät vanhuuteen saakka helposti huomattuina ja niin vihollistensa kuin kansalaistensa ihmettelyn esineenä. Näiden tulee alkaa kaikki taistelut: nämä muodostavat aina ensimäisen rivin, joka on outo katsella, sillä he eivät rauhankaan aikana ulkomuodoltaan muutu lempeämmiksi. Ei kellään ole huonetta eikä peltoa eikä mistään huolta; tulkoot kenenkä luo tahansa, niin elävät tuhlaten muiden tavaraa ja halveksien omaansa, kunnes voimaton vanhuus tekee heidät kykenemättömiksi niin kestävään urhouteen.
32. Lähinnä Chatteja asuvat Usipit ja Tenkterit Rheinin varrella, missä sen uoma jo on varma, jotta se riittää olla rajana. Tenkterit ovat kuuluisat paitsi tavallisesta sotakunniasta myös harjaantuneen ratsuväkensä taitavuudesta, eikä ole Chatteilla jalkaväen maine loistavampi kuin Tenktereillä ratsuväen. Niin ovat esi-isät säätäneet, jälkeläiset noudattavat esimerkkiä. Tämä on lasten leikkinä, nuorukaisten kilvoituksena, tässä pysyvät vanhukset kiinni. Palvelijaväen, kodin ja perintötavarain ohessa ratsut kulkevat perintönä; näitä ei peri vanhin poika niinkuin muun tavaran, vaan se joka on sotaisin ja urhein.
33. Lähellä Tenkterejä tavattiin muinoin Brukterit;[18] nyt kerrotaan Chamavien ja Angrivarien muuttaneen sinne, sitten kuin naapurikansat yksin neuvoin ovat karkoittaneet Brukterit ja hävittäneet heidät aivan sukupuuttoon joko vihasta heidän kopeutensa takia tai saaliinhimosta tai jostakin jumalain suosiosta meitä kohtaan; sillä he eivät ole meiltä riistäneet edes taistelun näkemistäkään. Enemmän kuin 60,000 kaatui, eivät Roomalaisten sota-aseiden kautta, vaan, mikä oli vielä suuremmoisempaa, silmiemme ihastukseksi. Kunpa vain pysyisi ja kestäisi näillä kansoilla, jos kohta ei rakkaus meihin, niin kuitenkin keskenäinen viha, koska valtakunnan lopullisen kohtalon uhatessa onni ei voi suoda meille mitään parempaa kuin riitaisuutta vihollistemme välillä.
34. Angrivareihin ja Chamaveihin liittyvät takana naapureina Dulgubnit ja Chasuarit sekä jotkut muut heimot, mitkä eivät ole niin tunnettuja, etupuolella alkavat Friisein asuinpaikat.[19] Nämä kutsutaan Suur'- ja Vähäfriiseiksi sotavoimainsa suuruuden mukaan. Molemmat nämä heimot Rhein ympäröitsee aina valtamereen saakka ja sitä paitsi asuvat he isojen järvien ympärillä, joilla roomalaisetkin laivastot ovat purjehtineet. Itse valtamertakin olemme siihen suuntaan koetelleet, ja huhu on kertonut että siellä vielä ovat Herculeen patsaat, olipa sitten niin että Hercules on käynyt siellä tai että olemme suostuneet hänen kunniakseen kääntämään kaiken sen, mikä jossain on suurta. Drusus Germanicukselta ei puuttunut rohkeutta;[20] mutta valtameri esti tiedustelemasta itsestään ja Herculeesta. Sittemmin kukaan ei ole koettanutkaan, vaan on pidetty hurskaampana ja jumalain kunnioitukseen sopivampana uskoa kuin tuntea niiden tekoja.
35. Tähän saakka tunnemme Germaniaa länteenpäin; pohjoista kohti kääntyy maa suureen polveen. Ja lähinnä Chaukien maa ulottuu pitkin kaikkien kertomieni kansain syrjää,[21] kunnes tekee mutkan aina Chattein maahan asti, vaikka se alkaa jo Friisein alueesta ja käsittää osan merenrantaa. Näin suurta maa-alaa Chaukit eivät ainoastaan pidä hallussaan, vaan kansoittavat sen myös, ollen Germanian kansoista jaloin, joka ennemmin tahtoo oikeudella suuruuttansa tukea. Ilman vallanhimoa ja hillittömyyttä, hiljaisuudessa ja itsekseen eläen he eivät nosta mitään sotia eivätkä ryöstäen tai rosvoten tee hävitysretkiä. Etevin todistus heidän urhoudestaan ja voimastaan on se, ett'eivät vääryydellä ole saavuttaneet korkeaa asemaansa; kaikilla on kuitenkin aseet saatavissa ja, jos asia niin vaatii, sangen paljon miehiä ja hevosia; myös rauhan aikana on heillä sama maine.
36. Chaukien ja Chattein sivulla ovat Cheruskit kauvan häiritsemättä nauttineet liian runsasta ja lamauttavaa rauhaa;[22] mutta tämä on ollut enemmän mieluista kuin turvallista, sillä vallanhimoisten ja väkevien keskellä on rauha petollinen; missä väkivalta vallitsee, siellä ovat kohtuus ja rehellisyys voittajan kunnianimityksiä. Siten mainittiin Cheruskeja ennen muinoin urheina ja rehellisinä, mutta nyt pelkureina ja typerinä; voittajille Chatteille on menestys luettu viisaudeksi. Myös Cheruskein naapurikansaan Foseihin koski heidän häviönsä ja nämä tulivat yhtä suuressa määrässä osallisiksi heidän vastoinkäymisistään, vaikka onnen päivinä olivat olleet heikommat.
37. Samalla Germanian kulmalla, lähinnä valtamerta, asuvat Kimbrit, joitten valtio nykyään on vähäpätöinen, mutta maineeltaan suuri. Heidän muinaisesta kuuluisuudestaan on säilynyt laajalti jälkiä, molemmin puolin virtaa laveat leirit, joiden piiristä vielä nytkin saattaa arvostella kansan työvoimia ja niin suuren muuttoretken todennäköisyyttä. Meidän kaupunkimme 640:s vuosi oli kulumassa, kun Caecilius Metelluksen ja Papirius Carbon konsuliaikana ensi kerta kuultiin Kimbrein aseista.[23] Ja jos siitä ajasta luetaan keisari Trajanuksen toiseen konsulivuoteen,[24] niin saadaan täydelleen 210 vuotta; niin kauan on Germaniaa koetettu voittaa. Näin pitkän aikakauden kuluessa on monta tappiota sattunut molemmin puolin. Eivät Samniitit, eivät Karthagolaiset, eivät Hispaniat tai Galliat tai Parthitkaan ole meitä useammin varoittaneet; onhan Germanian vapaus Arsaceen mielivaltaa väkevämpi.[25] Sillä mitä muuta kuin Crassuksen surman on Itämaa meille tuottanut, minkä kuitenkin, menetettyään itse puolestaan Pacoruksen, on täytynyt lannistua erään Ventidiuksen vallan alle? Sitä vastoin ovat Germanit, lyötyään tai vangiksi otettuaan Carbon ja Cassiuksen sekä Aurelius Scauruksen ja Servilius Caepion ynnä Gnaeus Malliuksen, samalla hävittäneet Rooman kansalta viisi konsulaarista sotajoukkoa ja vieneet itse Caesarilta[26] Varuksen ynnä kolme legionaa hänen kanssaan, eikä C. Marius Italiassa, jumaloittunut Caesar Galliassa, Drusus ja Nero sekä Germanicus omassa maassaan heitä rankaisematta hätyyttänyt.[27] Kohta sen jälkeen kääntyivät Gaius Caesarin ankarat uhkaukset pilanteoksi. Siitä vallitsi rauha, kunnes meidän eripuraisuudestamme syttyneen kansalaiskapinan aikana valloittivat legionain talvimajat ja tavoittivat valtaa myös Gallian maissa; sieltä he kuitenkin työnnettiin pois ja viime aikoina on heistä enemmän vietetty juhlakulkueita kuin heidät itse asiassa on voitettu.
38. Nyt on puhuttava Suebeista, joita ei ole vain yksi kansakunta, niinkuin Chattit tai Tenkterit; heillä on, näette, hallussaan suurempi osa Germaniasta ja he ovat vielä nytkin jaettuina erikoisiin heimoihin eri nimityksillä, vaikka heitä yhteisesti kutsutaan Suebeiksi.[28] Kansalla on omituisena tunnusmerkkinä että sukevat tukkansa taapäin ja kietovat sen nutturaan. Tämän kautta eroavat Suebit muista Germaneista, ja tämän kautta myös vapaasukuiset Suebit orjistaan. Muissakin kansoissa käytetään tätä tapaa joko sukulaisuudesta Suebein kanssa tai, niinkuin usein tapahtuu, jäljittelemishalusta, mutta harvoin ja vain nuoruudessa; Suebit aina vanhuuteensa saakka käärivät tuuhean tukkansa ylöspäin ja solmivat sen usein juuri päälaelle. Ylimyksillä on hiusten asento vielä somempi. Vain tämä huoli heillä on ulkomuodostaan, mutta sekin on viatonta laatua; sillä he eivät korista itseään osoittaakseen tai saadakseen rakkautta, vaan näyttääkseen isommilta ja pelottavammilta vihollistensa silmissä he koristavat itseään somemmin sotaan lähtiessä.
39. Semnoneja mainitaan vanhimmiksi ja jaloimmiksi Suebeista;[29] varmaksi vahvistaa heidän ikäänsä eräs uskonnollinen tapa. Määräpäivänä kerääntyy kaikista samansukuisista kansoista lähetystöjä erääsen metsään, mikä on pyhä esi-isäin ennustusmenojen ja ikivanhan kunnioituksen johdosta, ja nämä viettävät barbarisen jumalanpalveluksensa kauheita salamenoja uhraamalla ihmisen kansan puolesta. Myös toinen pyhyys on lehdolla: ei kukaan astu siihen muuten kuin siteellä sidottuna osoittaakseen omaa alamaisuuttaan ja jumalan kaikkivaltaisuutta. Jos joku on sattunut lankeamaan, ei hänen ole lupa nousta muiden avulla eikä kohota ylös omin voimin; hän kierii pitkin maata sieltä pois. Ja koko tämä taikausko tarkoittaa sitä että kansa muka on täältä alkunsa saanut, että täällä on kaikkien hallitsija, jumala, ja että kaikki muu on hänelle alamaista ja kuuliaista. Lisää vaikutusta tarjoaa Semnonien onnellinen asema: he asuvat sadassa kyläkunnassa ja heidän suuri väkilukunsa aiheuttaa, jotta pitävät itseään Suebein pääheimona.
40. Sitä vastoin saattaa vähälukuisuus Langcbardit kuuluisiksi.[30] Vaikka varsin monet, mahtavat heimot heitä ympäröivät, he eivät kuitenkaan etsi turvallisuutta kuuliaisuuden kautta, vaan tappeluja ja vaaroja koettamalla. Siitä edempänä virrat ja metsät suojelevat Reudignejä, Avioneja, Augleja, Varineja, Eudoseja, Suardoneja ja Nuitoneja. Mutta näillä ei ole erikseen mitään erinomaista paitsi että yhteisesti palvelevat Nerthusta s.o. Maa-emoa ja luulevat hänen ottavan osaa ihmisten asioihin sekä käyvän kansoja katsomassa.[31] Onpa eräässä valtameren saaressa pyhä metsikkö ja siinä pyhitetyt vaunut, vaatteella peitetyt; niitten koskettaminen on ainoastaan papille sallittu. Tämä tuntee jumalattaren läsnäolon itse pyhäkössä ja seuraa häntä syvällä kunnioituksella, kun hän vaunuissaan kulkee lehmien vetämänä. Silloin ovat päivät iloiset ja kaikki paikat koristetut, joita hän kunnioittaa tulollaan ja käynnillään. He eivät käy sotia eivätkä tartu aseisiin; kaikki miekat ovat suljetut salpojen taa; rauha ja lepo on silloin vain tunnettu ja silloin rakastettu, kunnes sama pappi vie takaisin pyhäkköön kuolevaisten seuraan kyllästyneen jumalattaren. Heti sen jälkeen pestään tuntemattomassa järvessä vaunut peitteineen ja, jos tahdot sen uskoa, itse jumalatarkin. Tämän orjat toimittavat, jotka sama järvi paikalla nielee. Tästä tulee tuo salainen kauhu ja hurskas tietämättömyys siitä mitä se lienee, jota vain kuolemaan määrätyt saavat nähdä.