23. Juomana on heillä ohrasta tai vehnästä valmistettu neste, joka käymällä on saatu jossakin määrin viinin kaltaiseksi; lähinnä virran rantaa asuvat ostavat myöskin viiniä. Ruokalajit ovat yksinkertaisia: istuttamatta kasvavien puitten hedelmät, tuore metsänriista ja juossut maito; ilman huolellista valmistusta, ilman herkkuhöysteitä sammuttavat he nälkänsä. Janon suhteen eivät noudata samanlaista kohtuullisuutta. Jos heidän taipumustaan juoppouteen tyydytettäisiin hankkimalla heille, niin paljon kuin haluavat, niin he yhtä helposti kukistuisivat paheittensa johdosta kuin sotavoimain kautta.
24. Näytelmähuveja on heillä vain yksi laji ja se on joka seurassa samanlainen. Alastomat nuorukaiset, joille se on huvituksena, liikkuvat tanssien uhkaavain miekkain ja keihäiden välissä. Harjoitus on kehittänyt taidon, taito sulouden; kuitenkaan eivät sitä tee voiton tai palkan vuoksi: tämän hurjan uhkaleikin palkintona on katsojain ihastus. Arpapeliä he harjoittavat, ihmeellisesti kyllä, selvinä ikäänkuin vakavana toimena, niin hurjistuneina voiton ja häviön vimmassa, että he, kun kaikki on menetetty, panevat viimeiselle, ratkaisevalle heitolle vapautensa ja oman itsensä. Voitettu joutuu vapaaehtoiseen orjuuteen; vaikka olisikin nuorempi ja väkevämpi, antaa hän sitoa ja myydä itsensä. Semmoinen on heidän itsepäisyytensä nurjassa asiassa; itse he nimittävät sitä luotettavaisuudeksi. Tämänlaatuiset orjat he myyvät päästäkseen itsekin voiton häpeällisyydestä.
25. Muita orjiaan he eivät käytä meidän tapamme mukaan talonväen kesken tarkoin määrättyihin toimiin; kullakin on oma asumuksensa ja oma kotinsa. Isäntä vaatii häneltä niinkuin maanvuokraajalta vissin määrän jyviä tai karjaa tai kangasta, ja vain siinä määrässä on orja isäntänsä vallan alainen; muut talouden askareet toimittavat isännän vaimo ja lapset. Harvoin kukaan ruoskii orjaa tai rankaisee häntä kahleilla ja pakkotyöllä; monesti he tappavat orjan, eivät ankaran kurin johdosta, vaan vimmassa, kuten vihollisen, paitsi että se tapahtuu rankaisematta. Orjuudesta vapautetut eivät ole paljoa paremmassa asemassa kuin orjat, harvoin heillä on mitään vaikutusta perheessä eikä koskaan valtiossa, lukuun ottamatta kuitenkin niitä valtioita, joilla on kuninkaita. Niissä, näette, kohoavat he arvossa sekä vapaasyntyisten että aatelisten yläpuolelle; muitten kansain luona on vapautettujen alhainen tila todistus valtiollisesta vapaudesta.
26. Koron kiskominen ja korkoa korolta ottaminen on heille tuntematonta: ja siksi sitä enemmän vältetään kuin jos se olisi kielletty. Viljelysmaat kaikki ottavat yhteisesti haltuunsa asukkaitten lukumäärän perusteella ja jakavat sitten nämä välillään kunkin arvon mukaan; maitten laajuus helpottaa jaotuksen. Vuosittain muuttavat he vainionsa ja maata on runsaasti. Sillä he eivät työllään kilpaile maan hedelmällisyyden ja laajuuden kanssa siten, että istuttaisivat hedelmätarhoja, aitaisivat niittyjä ja johtaisivat vettä puutarhoihinsa; ainoastaan viljaa vaaditaan maalta. Sen vuoksi eivät jaa vuottaan yhtä moneen osaan kuin me; talvella, keväällä ja kesällä on merkityksensä ja nimensäkin, syksyn nimeä yhtä vähän tunnetaan kuin sen antimia.
27. Hautajaisissa ei käytetä minkäänlaista turhuutta; ainoastaan sitä vaariinotetaan että kuuluisain kuolleitten miesten ruumiit poltetaan määrätyillä puulajeilla. Polttoroviota eivät varusta korupeitteillä eivätkä hyvänhajuisilla aineilla; kullekin annetaan mukaan roviolle hänen aseensa, vieläpä muutamille sotaratsukin. Haudalle luodaan kumpu turpeista; korkeiden ja työlästen muistorakennusten kunniaa he ylönkatsovat pitäen sitä rasittavana vainajille. Kaihosta ja kyynelistä he pian luopuvat, surusta ja murheesta taasen hitaasti. Naisille on suru sovelias, miehille muisto.
Tämän olen yleensä kuullut kaikkien Germanein alkuperästä ja tavoista. Nyt aion esittää eri kansain laitoksia ja menoja, mikäli ne toisistaan eroavat, ja niitä heimoja, jotka Germaniasta ovat Galliaan muuttaneet.
Erityinen osa.
28. Että Gallein valta ennen muinoin oli mahtavampi, kertoo meille etevin kaikista historioitsijoista, tuo ikuistunut Julius,[9] ja siksipä on luultavaa että Gallialaisiakin on siirtynyt Germaniaan; sillä kuinka vähän voi joki estää kutakin kansaa, niin pian kuin se vahvistui, valloittamasta itselleen asuinpaikkoja ja muuttamasta niitä, kun ne vielä olivat kaikille yhteisiä eivätkä valtakuntain mahtisanain erottamia? Siis Helvetit asuivat Hercynian metsän[10] ja Rhein- ynnä Main-jokien välillä, Bojit etäämpänä, molemmat gallialaisia kansoja. Jäljellä on vielä Boihaemumin nimi ja se ilmaisee paikkakunnan muinaishistorian,[11] vaikka sen asukkaat sitten ovat muuttuneet. Mutta on tietämätöntä ovatko Araviskit siirtyneet Pannoniaan Osien luota, jotka ovat Germanein heimokuntaa, vai Osit Araviskein luota Germaniaan, koska heillä vielä nykyään on sama kieli, samat laitokset ja tavat; sillä kun heillä muinoin vallitsi sama köyhyys ja vapaus, oli virran molemmilla rannoilla samat edut ja haitat. Treverit ja Nervit ovat ylen halukkaita tavoittelemaan germanilaista sukuperää,[12] ikäänkuin he tämän kunniakkaan heimolaisuuden kautta erottautuisivat velttojen Gallien kaltaisuudesta. Itse Rhein-joen rannalla asuu epäilemättä germanilaisia kansoja, niink. Vangionit, Tribokit ja Nemetit. Eivät Ubitkaan häpeä sukuperäänsä, vaikka ovat itselleen ansainneet roomalaisen siirtokunnan arvon ja mieluummin kutsuvat itseään perustajansa nimen mukaan Agrippinalaisiksi,[13] sittenkuin he ennen muinoin ovat kulkeneet virran yli ja luotettavan uskollisuutensa tähden saaneet asettua itse Rheinin rannalle, ollakseen etuvartioina muita vastaan eivätkä itse vartioittavina.
29. Kaikista näistä heimokunnista urhoollisuudessa etevimmät, Batavit, eivät asu suurella osalla Rheinin rantaa, vaan eräällä sen saarella,[14] oltuaan muinoin chattilainen kansa, joka kotimaassa vallitsevan eripuraisuuden tähden siirtyi noille asuinpaikoille siellä joutuakseen Rooman vallan alaiseksi. Heillä on vielä tunnusmerkkinä muinaisesta liittolaisuudestaan arvokas asemansa; sillä ei heitä häpeällisesti rasiteta veroilla eikä verojenkantaja heitä nylje; verotaakoista ja ylimääräisistä maksuista vapautettuina sekä säästettyinä, ikäänkuin hyökkäys- ja puolustusaseet, vain taistelujen tarpeeksi pidetään heitä varalla sotia varten. Samanlaisessa alamaisuuden tilassa on myös Mattiakein heimokunta,[15] sillä Rooman kansan mahtavuus on levittänyt valtakunnan kunnioitusta Rheinin ja siten entisten rajaimme ulkopuolelle. Siten he elävät asuinsijoiltaan ja alaltaan omalla rannallaan, mutta ovat sydämessään ja mielessään puolellamme, muuten ollen Batavien kaltaisia paitsi että lisäksi itse maaperänsä ja ilmanalansa vuoksi ovat tulisempia. — Germanien kansojen joukkoon en tahdo niitä lukea, jotka kymmenysmaita viljelevät, vaikka ovat asettuneet Rheinin ja Tonavan toiselle puolelle;[16] kaikki kevytmielisimmät ja köyhyytensä vuoksi uskaliaat Gallit ovat ottaneet haltuunsa tämän omistukseltaan epävarman maa-alan; sitten kuin rajavalli on asetettu ja suojelusjoukot on siirretty edemmäs, pidetään tätä seutua valtakunnan sopukkana ja provinsin osana.
30. Edempänä näistä Chattit elävät;[17] heidän maansa alkaa Hercynian metsästä eikä käsitä niin laajoja ja suoperäisiä seutuja kuin muut paikkakunnat, joihin Germania ulottuu; sillä kukkuloita kestää yhä ja ne harvenevat vähitellen, ja Hercynian metsä seuraa Chattejaan sekä jättää heidät sitten. Kansalla on vahvempi ruumiinrakennus, jäntevät raajat, uhkaava ulkomuoto ja yleensä suurempi mielenvilkkaus. Germaneiksi heillä on paljon ymmärrystä ja taitavuutta: he osaavat asettaa tarkasti valitut miehet päälliköiksi ja osoittaa niille kuuliaisuutta, osaavat taistella rivistössä, hyväksensä käyttää tilaisuuksia, viivyttää hyökkäyksiään, ymmärtävät oikein järjestää päivänsä ja öisin suojella itseään linnoituksilla, lukevat onnen epävarmojen asiain joukkoon ja urhoollisuuden luotettavaksi ja — mikä on varsin harvinaista ja vain roomalaiselle sotakurille yksinomaista — laskevat enemmän arvoa johtajalle kuin sotajoukolle. Kaikki voima on jalkaväessä, minkä kannettavaksi he antavat paitsi sotapukua myös rauta-aseita ja muonavaroja; voisi luulla muiden lähtevän taisteluun, Chattien säännölliseen sotaan. Harvoin tehdään äkillinen ryntäys ja suoritetaan tilapäinen taistelu. Oikeastaan on hevosväelle omituista nopeasti hankkia voitto ja nopeasti peräytyä; nopeus on lähellä pelkoa ja vitkastelu pikemmin lähestyy järkähtämättömyyttä.