13. He eivät toimita mitään, olipa se yleistä tai yksityistä, muuten kuin aseellisina. Mutta ei kellään ole tapana kantaa aseita, ennenkuin valtio hänet hyväksyy siihen kelpaavaksi. Silloin itse käräjillä joku ylimys, isä tai sukulainen varustaa nuorukaisen kilvellä ja keihäällä. Tämä on heillä toga, tämä nuoruuden ensimäinen kunnia;[8] tätä ennen pidetään heitä perheen jäseninä, sen jälkeen myös valtion jäseninä. Erinomainen jalosukuisuus tai suuret isäin ansiot tuottavat päällikköarvon nuorukaisillekin; muut liittyvät väkevämpiin ja ennen hyväksyttyihin, eikä pidetä minään häpeänä esiintyä seuralaisten joukossa. Onpa itse seurueellakin arvoerotuksensa sen miehen määräyksen mukaan, jota seuraavat, ja sen vuoksi seuralaisten kesken on suuri kiistely siitä, kenellä on ensi arvosija päällikkönsä luona, ja ylimysten välillä, kenellä useimmat ja reippaimmat seuralaiset. Se on heidän arvoisuutensa, se heidän voimansa, että heillä aina on suuri parvi valittuja nuorukaisia ympärillään; se on rauhan aikana kunniaksi, sodassa turvaksi. Eikä ainoastaan omassa kansassa, vaan naapurivaltioissakin se tuottaa mainetta ynnä kunniaa jokaiselle, jos hänen seurueensa on erinomaisen lukuisa ja urhoollinen; sillä heidät haetaan lähetystöjen kautta sekä kunnioitetaan lahjoilla ja useimmiten he pelkällä maineellaan tekevät lopun sodista.

14. Kun taisteluun joudutaan, on päällikölle häpeällistä tulla voitetuksi urhoollisuudessa ja seurueelle häpeällistä olla päällikölle vertoja vetämättä urhoollisuudessa. Mutta lisäksi on vielä koko elämänajaksi kunnotonta ja häpäisevää palata taistelusta, jääden eloon päällikkönsä jälkeen; on korkein velvollisuus häntä suojella, häntä turvata vaaroilta ja laskea omatkin urhotyönsä hänen kunniakseen; päälliköt taistelevat voiton, seuralaiset taasen päällikön puolesta. Jos valtio, missä ovat syntyneet, pitkällisen rauhan ja levon tähden ei tarjoa tilaisuutta toimintaan, niin hyvin monet jalosukuisista nuorukaisista vapaaehtoisesti etsivät niitä heimoja, jotka silloin käyvät jotain sotaa, koska toimettomuus ei ole kansalle mieluista ja he myös helpommin vaaroissa saavuttavat mainetta sekä suurta seuruetta ainoastaan väkivallalla ja sodalla voidaan ylläpitää. Sillä päällikkönsä anteliaisuudesta odottavat saavansa tuon mainion sotaratsunsa ja tuon verisen, voittoisan keihäänsä; ateriat ja runsas, vaikkakin yksinkertainen kestitseminen käyvät palkasta. Varoja anteliaisuuteen saadaan sodilla ja ryöstämisillä. Heitä ei voi niin helposti taivuttaa maata kyntämään tai vuodentuloa odottamaan kuin vaatimaan vihollista taisteluun ja haavoja hakemaan. Pidetäänpä vielä laiskuuden ja saamattomuuden osoituksena hiellä hakea, mitä saattaa hurmeella hankkia.

15. Niin usein kuin eivät sotia käy, he eivät kuluta paljon aikaa metsästyksillä, vaan enemmän joutilaisuudessa uneen ja syömiseen mieltyneinä: urhoollisimmat ja sotaisimmat eivät toimita mitään, huolenpito kodista ja taloudesta ynnä pelloista on jätetty naisille, vanhuksille ja talonväen heikoimmille jäsenille; itse viruvat toimettomina luonteensa eriskummallisen ristiriitaisuuden johdosta, kun samat ihmiset siten rakastavat velttoutta ja kuitenkin kammoksuvat rauhaa. Valtioissa on tapana vapaaehtoisesti ja mieskohtaisesti koota päälliköille karjaa tai viljaa lahjaksi, mikä kunnianosoituksena otetaan vastaan ja myös riittää heidän tarpeisiinsa. Etenkin pitävät he naapurikansain lahjoista, joita lähetetään sekä yksityisten että valtionkin puolesta, nim. valittuja hevosia, upeita aseita, rintakoristuksia ynnä kaulavitjoja; olemme jo opettaneet heitä rahaakin vastaan ottamaan.

16. Ett'eivät Germanian kansat asu missään kaupungeissa, on kylläksi tunnettu asia, vieläpä ett'eivät edes kärsi lähekkäin rakennettuja asumuksia. He asuvat erillään toisistaan ja hajalla sen mukaan kuin jokin lähde, kenttä tai metsikkö on ollut heille mieleen. Kyliänsä he eivät meidän tapamme mukaan rakenna yhdistetyillä ja yhdenjaksoisilla taloilla; jokainen ympäröitsee asuntonsa pihalla joko suojaksi tulenvaaraa vastaan taikka rakennustaidon puutteesta. Eivät edes hakatut kivet tai tiilet ole heillä käytännössä; kaikkeen käyttävät he muodotonta rakennusainetta ilman kauneutta tai suloa. Muutamat paikat he sivelevät huolellisemmin niin puhtaalla ja kiiltävällä savella, että se näyttää maalaukselta ja värikoristukselta. Heillä on myös tapana kaivaa maanalaisia luolia ja luoda niitten päälle paljo lokaa pakopaikaksi talvella ja säilytyskammioksi maahedelmille, koska semmoiset paikat lieventävät kylmien kovuutta, ja vihollinen, kun hän joskus tulee maahan, hävittää vain, mikä näkyvissä on, mutta se, mikä on piilotettu ja maahan kaivettu, joko on hänelle tuntematonta tai jää huomaamatta juuri sen kautta, että sitä on hakeminen.

17. Pukuna on kaikilla vaippa, mikä on kiinnitettty soljella tai semmoisen puutteessa orjantappuran oalla; ollen muuten puvutta he viruvat koko päivät takan ja tulen ääressä. Varakkaimmat eroavat alusvaatteuksensa kautta, joka ei ole liehuva kuten Sarmatien ja Parthien, vaan ahdas ja eri jäsenten jälkeen mukautuva. He käyttävät myös petojen nahkoja, virran rantaa läheisimmät väliäpitämättömästi, etäämpänä asuvat huolekkaammin, koska he eivät kaupan-käynnillä saata hankkia itselleen mitään koruvaatetta. He valitsevat petoja ja kirjailevat niistä nyljetyt taljat semmoisten eläväin nahkojen palasilla, joita ulompana oleva valtameri ja tuntematon ulappa synnyttää. Ja naisilla on samanlainen vaateparsi kuin miehillä paitsi että naiset useasti käyttävät liinavaatteita ja koristavat niitä purpuravärillä eivätkä venytä alusvaatteen yläosaa hioiksi, paljain kyynärä- ja olka-varsin kun ovat; myös rinnan ylin osa on paljaana.

18. Kuitenkin orat avioliitot siellä pyhät, eikä voi mitään heidän tavoistaan enemmän kiittää. Sillä he ovat melkein ainoat barbareista, jotka tyytyvät yhteen vaimoon, paitsi varsin harvoja, jotka eivät himokkaisuudesta, vaan jalosukuisuutensa vuoksi saavat useampia naimistarjouksia. Myötäjäisiä ei vaimo tuo miehelle, vaan mies vaimolle. Läsnä ovat vanhemmat ja sukulaiset lahjoja tarkastamassa, lahjoja, joita ei ole tarkoitettu naiselliseksi turhamaisuudeksi eikä vastanaidun koreilemiseksi, ne kun ovat härät, suitsilla varustettu hevonen, kilpi ynnä keihäs ja miekka. Näitä lahjoja vastaan saadaan vaimo, ja hän puolestaan tuopi miehelleen muutamia aseita; tätä pitävät he vahvimpana siteenä, tätä salaperäisenä vihkimisenä ja avion suojelusjumalina. Jott'ei vaimo pitäisi itseään urhoollisista ajatuksista ja sodan vaiheista vapautuneena, muistutetaan häntä jo alkavan avioliiton menoilla siitä, että hän saapuu osanottajana vaivoihin ja vaaroihin kärsimään ja uskaltamaan samaa rauhan aikana ja sodassa. Tämän osoittavat yhteen asetetut härät, tämän varustettu hevonen, tämän lahjoitetut aseet. Niin on hänen eläminen, niin kuoleminen; hän muka vastaan ottaa sellaista, jota hänen tulee turmelematonna ja ehytarvoisena antaa edelleen lapsilleen, että miniät saisivat sen ja vuorostaan jättäisivät lastenlapsille.

19. Sen vuoksi he elävät täysin turvatussa siveydessä, turmeltumattomina näytelmäin houkutuksista ja kemujen viettelyksistä. Salaista kirjoitustaitoa tuntevat miehet yhtä vähän kuin vaimotkin. Varsin harvinaisia ovat niin lukuisassa kansassa aviorikokset ja niiden rankaiseminen tapahtuu heti kohta sekä on annettu aviomiesten valtaan; sukulaisten läsnäollessa karkoittaa mies syyllisen vaimonsa kodistaan kerityillä hiuksilla ja ilman vaatteita sekä ajaa hänet ruoskanlyönneillä pitkin koko kylää; sillä alttiiksi annettu siveys ei saa mitään armoa: ei kauneudellaan, ei nuoruudellaan eikä rikkaudellaan saa siveetön nainen miestä. Siellä, näette, ei kukaan naura paheille, eikä viettelemistä ja vietellyksi joutumista kutsuta ajan hengeksi. Vielä paremmin on niissä valtioissa, joissa ainoastaan immet menevät naimisiin, ja vaimon toivo sekä lupaus avioliitosta kerta kaikkiaan täytetään. Niin saavat he yhden ainoan miehen samalla tavoin kuin ovat saaneet yhden ruumiin ja yhden elämän, jott'ei heillä olisi mitään edemmä ulottuvaa ajatusta eikä halua, eivätkä miehessä rakastaisi puolisoa, vaan ikäänkuin itse avioliittoa. Lasten luvun rajoittamista tai jonkun jälkisyntyisen tappamista pidetään rikoksena ja hyvät tavat vaikuttavat siellä enemmän kuin muualla hyvät lait.

20. Jokaisessa perheessä kasvavat lapset alastomina ja epäsiisteinä ihmisiksi, joilla on sellaiset jäsenet ja sellainen ruumiinrakennus, jota kummastellen katselemme. Itsekutakin lasta syöttää oma äitinsä rinnoillaan, eikä niitä jätetä palvelijain eikä imettäjäin hoitoon. Isännän ja orjan lasten välillä ei huomaa mitään erotusta hemmoittelevan kasvatuksen johdosta; saman karjan seurassa, samalla maalla viettävät he aikansa, kunnes ikä erottaa vapaasukuiset ja urhoollisuus saattaa heidät tunnetuiksi. Nuorukaisten rakkauden-nautinto on myöhäinen, ja sen tähden on heidän miehuutensa heikontumaton. Eikä neitojakaan kiiruhdeta naimisiin; sama nuoruuden aika, samanlainen vartevuus heillä on; samanikäisinä ja täysin kehittyneinä yhtyvät he avioliittoon, ja lapset perivät vanhempiensa voimat. Sisaren pojilla on sama asema enon kuin isänkin luona. Muutamat pitävät tätä verensidettä pyhempänä ja läheisempänä ja panttivankeja vastaanottaessaan panevat enemmän huomiota näihin, ikäänkuin nämä vahvemmin sitoisivat antajan ja laajemmassa määrässä velvoittaisivat perheen. Perillisinä ja jälkeläisinä ovat kuitenkin itsekullakin omat lapsensa ja testamenttia ei ole ensinkään. Jos lapsia ei ole, on lähin sija perintöoikeudessa veljillä, sedillä tahi enoilla. Kuta enemmän on sukulaisia, kuta suurempi luku avioliiton kautta sukulaistuneita, sitä suloisempi on vanhuus; lapsettomuudella sitä vastoin ei ole mitään nautintoa.

21. Pakollista on omistaa itselleen isän tai sukulaisen sekä vihollisuudet että ystävyyssuhteet; eivätkä edelliset pysy sovittamattomina; sillä ihmissurmakin sovitetaan määrätyllä luvulla juhtia ja muuta karjaa, ja koko perhe saapi hyvityksen; tämä on yhteiseksi hyödyksi, koska vihollisuudet ovat vaarallisemmat vapauden ohessa. Vieraanvaraisuutta ja kestiystävyyttä ei mikään kansa harjoita suuremmassa määrässä. Jumalattomana tekona pidetään jonkun ihmisen sulkemista talosta, olipa hän ken tahansa; jokainen ravitsee vierasta varainsa mukaan runsaalla aterialla. Kun varat ovat loppuneet, rupeaa hän, joka vast'ikään oli isäntänä, oppaaksi toiseen majataloon ja tiekumppaniksi; kutsumatta menevät he läheisimpään taloon. Eikä siitä pidetä lukua; heidät otetaan vastaan yhtä suurella hyväntahtoisuudella. Kestiystävyyden suhteen ei kenkään tee erotusta tutun ja tuntemattoman välillä. Lähtevälle on tapana antaa, jos hän jotakin on anonut, ja yhtä helposti voidaan häneltä taasen vaatia. He pitävät lahjoista, mutta eivät lue annettuja miksikään eivätkä pidä itseään saatujen kautta mihinkään velvoitettuina. Kestiystävien keskinäinen suhde on herttainen.

22. Heti unesta herättyään, jota enimmiten pitkälle päivään venyttävät, he kylpevät, useimmin lämpimässä vedessä, koska talvi heillä enimmän aikaa vallitsee. Kylvettyään ryhtyvät he ruokaan; jokaisella on eri istuimensa ja kullakin oma pöytänsä. Sitten lähtevät aseellisina töihinsä ja melkein yhtä usein pitoihin. Ei kenellekään ole häpeäksi juoda yhtä mittaa yöt päivät. Usein sattuu riitoja kuten ainakin juopuneitten kesken ja ne harvoin päättyvät herjaussanoilla, vaan useammin verenvuodatuksella ja haavoilla. Mutta myös vihollisten keskinäisestä sovituksesta ja avioliittojen rakentamisesta sekä päällikköjen valitsemisesta, vieläpä rauhasta ja sodasta neuvottelevat he useimmiten kemuissaan, ikäänkuin mieli ei missään tilaisuudessa enemmän taipuisi vilpittömiin ajatuksiin eikä innostuisi enemmän yleviä päätöksiä tekemään. Kansa ilman vilppiä ja viekkautta ilmaisee vielä sydämensä salaisuudet leikkiä laskettaessa; sen vuoksi on kaikkien mieli teeskentelemätön ja avoin. Seuraavana päivänä neuvottelu otetaan uudestaan tarkastettavaksi, ja kumpikin tilaisuus tulee nyt lukuun; he neuvottelevat, näet, silloin, kun eivät osaa teeskennellä, ja päättävät, kun eivät voi erehtyä.