Om min resebeskrifning vore eller förbättrad blefve värdig att sättas på finska tidningar, så önskade jag att den komme på Kanava i fall Gottlund icke skrifver duglig finska på Suomalainen. Om så är, så kan det vara för mig lika mycket. Prof af sistnämnde tidning önskade jag äfven till Wuokkiniemi.
Jag beder Herr Doctorn vara god och sätta äfven det andra brefvet till Wilmanstrand med åtföljande 3 rub. silf. på posten med recommendation om det anses nödigt. Af brefvet till min Mor ser Herr Doctorn bättre min tanke angående resan till Sibirien.
Penningar torde jag icke nu behöfva så snart åtminstone, icke förr än jag kommer till Ilomantz eller Sordavala. Möjligtvis torde jag ända till midsommaren eller vandringens slut slå mig ut dermed, ty hittills har icke fullt 6 rubel silfver gått åt i penningar, ehuru tiden här varit öfver 2 månader. Af förrigt har jag nära 6 rub. silfv. qvar och alltså nära 28 rub. silfv. sedan jag skickat 3 rub. tillbakas. Härnäst kommer jag väl att begagna häst allestädes, der sådant gagnar något, men det kostar på rysska sidan icke så mycket, och sådana som annors fara åt samma håll, taga med sig för ganska billigt. För öfrigt vill jag ifrån Wuokkiniemi närmare underrätta Herr Doctorn om allt nödvändigt.
Jag har icke skrifvit till Zilliacus om jag önskar att min resebeskrifning skulle komma på tidningar eller icke, ty jag fruktar att den icke är så väl utförd. Förbättrad torde den kunna komma på tidningarne.
Väl vetande att Herr Doctorn sjelf bäst känner det och gör deruti, förblifver jag
Högädle Herr Doctors ödmjukaste tjenare
D. E. D. Europaeus.
Bättre eftertänkande, finner jag att penningar gått hälften mera, ty jag glömde ifrån räkningen de penningar, hvilka blifvit qvar ifrån sista färden. Dock torde jag slå mig ut ända till min ankomst till Ilomantz.
10. Kanava 1846, n. 12, 13, 14.
Kertoelma Herran Oppivaisen Europaeuksen matkoilta Karjalassa.
Marras-kuussa 16 päivänä 1845 läksin Kajaanista kosken työssä olleiden Kuhmolaisien seurassa matkaan Wenäjälle päin. Raviasti astuen tulin heidän seurassansa Kiekin kylään asti, joka on viimeinen kylä Kuhmoniemen kappelia Wenäjän rajaa vasten. Siitä tahdoin lähteä yksin edelleni. Matkasta kysyttyäni, sanottiin salotalon Kivikiekin olevan 15 virstan päässä välillä, mutta tien sinne niin huonon, ettei kukaan äkkinäinen voi johdattajatta pitää sitä. Johdattajaa kysyttyäni, sanoi talon mies tahtovansa mennä ruokoa niittämään likeltä Kivikiekkiä, ja lupasi sentähden tulla huokiammasta johdattamaan, nimittäin ruplasta. Minusta tuo kuitenkin oli ylen paljon, mutta mies ei tahtonut kopeikkaakaan vähentää, ehkä talo näkyi olevan kyllä köyhässä tilassa, kuin jo survoista oli syötävänä. Erästä kosken työmiestä, jonka matka vielä piti saman talon kautta, jossa nyt olin, pyysin huokiammasta, mutta tämäpä tahtoi vielä enemmin, ehkä sanoi ei senkään verran olevan suun varaa kotonansa, että voisi leipää kylästä ostamatta sinne mennä. He syyttivät jäillä olevan vaikian matkata, sillä yöllä oli satanut vettä niin että pian kaikki lumi, mitä löytyi, oli sulanut pois ja jäät tulleet kieriksi, joka ruo'on niittäjälle kuitenkin olisi ollut eduksi.