[13 p. jouluk. 1848.]
Onnea, onnea Veikkonen!
Vain niin, että Sinusta jo tuota suoraa tehdään akoillinen mies. Kielet kulkeevat enemmän kuin luulisikaan. Juuri lähteissäni Helsingistä kysäsin Rinnustelialta: "Konsa se Waronen häitä pitää?" "Jouluna, jouluna", sanoi. Jopa sainkin kuulla' Sinua jo kirkossakin kuulutetun sulhaiseksi. Voi miekkoista, kuin saapi morsiamen! Kutsuhhan toki minuakin häihin, jos vaan pidät ne niin reimasti, että niitä kannattaa ma'istaa'. Vahinko vaan, etten taida' varmaan sanoa' taitanenko täällä toivoa' Sinulta kirjausta, vainko Hämeenlinnassa, sillä luulen jo ennen joulua sinne lähteväni. Jos Hämeenlinnaan meneviä ketä tapaaisit, niin sopisi käskeä' kysymään minua kestikievarissa, jossa ehkä al'uksi ruvennen syömässä käymään, ja siksi varaksi, jos en sopisi kohta tulemaan, saisit kirjoittaa' kaksi kirjausta, viiden siihen jäämään ja toisen postissa tänne tulemaan. Sopisiko kukaties yksin tein lähteäkseni häihisi ja mennäkseni Hämeenlinnaan.
Täällä olen nyt siitä syystä, kuin olen ottanut työkseni suomalaisien sanojen latelemisen Meurmanin tekeillä olevaan Wenäen, Ruotsin ja Suomen Sanakirjaan, ja Lönnrot, jonka sanakokouksista ehtimiseen kirjoitan mitä tarvitsen, nyt itsekin on täällä.
Jos en ker'inne' saada' Sinulta vastausta, niin ken tietää, jos tulnen ilmankin häihisi, niinkuin muinen Lemminkäinen, ehkä kyllä en olekkaan niin ankara veitikka kuin hän. Asia on kuitenkin sen päällä, kuin saan tiedon häistäsi ja kuin asiat muuten sopiivat. Kuitenkin voi' hyvin ja onnistu', toivottaa
naapurisi Europaeus.
Laukossa Vesilahdella 13 Jouluk. 1848.
114. Wareliukselle.
[19 p. helmik. 1849.]
Veli hopeaiseni!