Olisipa toden perästä ollutkin hupaista, jos olisin saanut päästä' häihisi, mutta Laukosta piti aikaisin lähtemäni, ja Hämeenlinnassakaan ei tullut viipymistä enemmin kuin sitte Helsingissäkään niin kau'an kuin al'ussa luulin. Kirjauksesi sain kuitenkin tänne ja sen myötä kolme muutakin minua perästä ajanutta kirjausta. Kiitos Suomen kunnollisille Postimestareille, kuin yksikin niistä kirjauksista, Räävelistä tullut al'uksi oli kirjoitettu tulemaan Wiipuriin, sieltä kirjoitettu menemään Tampereelle ja Laukkoon, sieltä ta'as takaisin Hämeenlinnaan, siitäkin vielä Helsinkiin ja Helsingistä viimen tänne.

Tahtoisin tietääkseni, kuinka laajalta ne nykyisen aj'an monikon kolmannen kohdan eritapaiset päätteet tavataan. Tiedäthän, että mainittu pääte' siellä elopaikoillasi taikka vähintäkin varmasti Vesilahdella aina sanotaan pitkällä äänikkäällä näin: tuleevat, pyrkiivät, j.m.m. Niin alkaavat jo Valkealassakin ja koko Kymen tienoilla sanoa'. Savossa Saimaasta pohjaisiin sanoovat samoin, sillä vaan eroittaen, että ee muuttuu oo:ksi taikka öö:ksi: tuloovat, mänöövät j.m.m. Täällä Savitaipaleessa sekä sitte koko ei-Hämeisessä Wiipurin Läänissä ja Inkerin maallakin sanotaan: tulloot, pyrkiit. Mutta missä ja kuinka laajalta sanotaan: tulevat, pyrkivät? sitä olisi minulla nyt tarpeen tietää'. Sanottaneeko missään, yhtä vähän kuin ei missään sanota' tulevi, sanovi ehkä Lönnrot kyllä niin kirjoittaa. On kyllä Raamatunkin kielessä tulevat j.m.m., mutta on siinä myöskin aina anda jaka j.m.m., niin että sen kirjoitukseen ei paljon taida' luottaa'. Sinä sen mutkan hyvin kyllä tuntenet kuin olet paljon maita matkustanut ja muutenkin elänyt eri paikoissa siellä Tur'un läänissä.

Kirjoita' kohta sel'itys siitä

veljellesi Europaeukselle.

Savitaipaleessa 19 helmek. 1849.

115. Wareliukselle.

Savitaipaleessa 28 huhtik. 1849.

Veli kultainen!

Kiitoksia kirjauksestais; olisit vieläkin paremmin tehnyt kuin te'it, jos olisit koko paperin kirjuttanut täyteen. Eihän Sinulla kuitenkaan ole' niin kiirettä työtä, kuin minulla on. Tahostais kirjutan nyt meien omaa kieltä; saisithan Sinäkin aina ko'itella' pistellä Kyröläisiin kieltä omiinkiin kirjohiis, niin sitte tultasiin paremmin tutuksi kumpasenkin kielen murteen kanssa. Lönnrotiltakiin sain kirjan. Se jo lupaa lähteväse' Kajaaniin tuota myöten.

— — — — — — — —