kuin vastatuksin Wäinämöisen kanssa ajettuansa joutui pahaan seikkaan ja sitä kostaaksensa ampui Wäinämöistä jousellansa ja tappoi hevoisen. Että Lappalainen on Joukahainen, osoittaa tämän runon 24:ns värsy. Kuin edellimäiset värsyt luettelevat osaavasti Kalevalan sisälläpidon Wäinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen puolelta, niin olisikos laulaja ollut väärässä Joukahaisen kohdassa? Sitä ei ole syytä ajatella, sillä sopii hyvin kyllä Lappalaiseen, joka muistakin syistä nähdään olevan sama, ku Joukahainen.
Voisi kyllä joku sanoa, että Joukahaisen jousia mainitaan 30:esäkin runossa, mutta siinä ei muuta kuin mainitaan niitä, ja ei mitään niiden "tiestä". Ainaki voipi arvata, ettei niistä siinä puhuta, mutta Lappalaisen jousen tiestä, josta kyllä on virsiä vedelty ja jatkunut 30:nes runo näyttää Joukahaisen olevan ankaran jousimiehen: sama ensimäisessä runossa. Siinä näkyy hänen emonsa ja naisensa olevan samat kun 13:nessä runossa mainitaan. Näkyy myös, että Joukahainen tiesi Wäinämöisen tulevan luvattua sisärtänsä noutamaan, kuin suorihen vahtaaman, ja
Katso illat, katso aamut.
Katso kerran, keskipäivän
Tulevaksi Wäinämöistä,
Saavaksi suvantolaista.
Wäinömöinen oli Pohjolan seuduissa, kuin häneltä hevonen ammuttiin, ja se nähdään siitä, kuin Pohjan akkakin kuuli Wäinämöisen itkun ja urinan, se on: hätähuudon. Että Wäinämöisen asia olikin Pohjan tyttiä noutaa; sen osoittaa selvästi kolmannen runon alku.
Kyllä voisi joku sanoa, että 31:sessä runossa mahtanee puhuttaa siitä Pohjan akan tyttärestä, jonka Joukahainen lupasi Wäinämöiselle, mutta todempi lienee, mitä jo sanoin tästä runosta, että sen alkupuoli on mahtanut jälestä päin tulla kaunistetuksi Kalevalan asioilioiden nimillä, ehkä muuten ei saatu sopimaan niiden asioihin.
Tämä runo lauletaan naisilta häälauluna pian joka paikassa, mutta minä olen sen tähän asti aina luullut lauleltavan toisinnoissa löytyvillä asioilioiden nimillä ja kertomuksella tytin kuolemasta, jotka vv. 65, 66 ja 151 osoittaavat alkuperäisiksi. Värsyt 2, 5, 8, 30 ja 41 lu'etteleevat Pohjalan pereen toisin kuin muissa runoissa, ja itse tyttikin mahtoi olla täysikasvoinen, kuin Joukahainen saattoi luvata häntä Wäinämöiselle, jota Pohjan akka jo kauan odotti "vävyksensä Wäinämöistä". Paremmin sopisi siis tämän runon alkupuoli Kantelettaren 3:teen osaan, jossa löytyykin tämän kanssa yhtäpitäviä lauluja.
Joukahaisesta tällä tavoin selon saatua järestyy ja toteutuu Kalevalan historia ei vähän, sillä kertomus Lappalaisen ammunnasta sitoutuu nyt paremmin oikiaan aikahansa ja siahansa, ja eroutuu munasta-luomisen kertomuksesta, joka kyllä on ollut parahana perustuksena niillä, jotka pitäävät Wäinämöistä jumalana, kuin he tässä näkeevät hänen luojaksi.
Mutta jo Tohtor Lönnrot 1839 vuoden joulukuun Mehiläisessä arvelee tämän kertomuksen maailman luomisesta olevan Wäinämöistä vanhemman, ja kukaties ennen olleen lauletun Ween emosta, joka arvelukin nyt vissimmäksi toteutuu. Jos Wäinämöistä paikoin, niin kuin 22:sen runon toisinnossa v. 42 kutsutaan jumalaksi, niin se tapahtuu ainoastansa hänen tietoisuutensa vuoksi samasta syystä kuin vielä nytkin parempia tietäjiä jumaloiksi sanotaan, ja sellainen jumala on Wäinämöinen kyllä enin kaikkia ollut.
E—s.
11. Lönnrotille.