Paljon aikaa mitään virkkamatta oltuani, pitäisi jo olemankin kertynyt jotain virkkamista ja kylläpä se niin onkin.
Makulan kylästä Uudella Kirkolla päätimme er'etä kumpanenkin kulmallensa: kumppalini kirkolle ja siitä etemmäksi itään päin, ja minä taas länteen päin meren rantaan asti. Juvan ja Karjalaisien kylässä oli lauluja kyllä, erinomattain viimeisessä. Kuitenkin en voinut viipyä` siinä tarpeeksi asti, kuin olimme päättäneet yhtyä` Kivennavan kirkolia viikon perästä ja koko viikko uhkasi kulua` lopulle jo viimeisessä kylässä. Kesken piti lähteä` pois Seivästön kylään. Siellä tapahtui se kumma, että eräs akka, kohta kylään tultuani sanoi minulle: "sie kuin et olle` niien heräntäisien uskoa, tahot meille sitä opettaa`". Pääsyy tähän hänen luuloonsa oli se, että minulla oli joukko pieniä kirjoja mu'assani, joita lupasin antaa` lauluista, kaskuista, ruo'asta j.n.e., ja näitä kirjoja arveli hän "heräntäisien kirjoiksi". Minä kyllä ko'in vakuuttaa` häntä oikeasta asiasta, kuin parain taisin, mutta kuitenkin oli toisena päivänä ympäri kylän puhe`, että minä kirjoillani tahdon levittää` "pukin" uskoa. Tämä viimeinen nimitys on mahtanut tulla` siitä, että sen kylän kuuluvilla olevat heräntäiset[7] sanottiin kokouksissaan välistä hyppivän niinkuin pukit. Uuella Kirkolla itsessänsä niitä ei kuulunut olevan muuta kuin yhdessä kylässä Kivennavan rajalla, mutta Kivennavalla, Pyhäristillä ja Walkijärvellä sanottiin niitä löytyvän enemmin.
Vaikealta nä'ytti nyt niinkuin ainakin saadaä` erinomattain naisvä'en päistä pois kerran otettua ajatusta, ja saada` heitä lauluille. Aina sitä katsotaan häpeäksi antaa perää siitä kuin ovat asiasta päättäneet. Minä kyllä ko'in sel'ittää`: että esivalta tahtoo tarkempaa tietoa, kuin kieltä kussain paikoin käytetään; että siitä tarkemman sel'on saatua, käräjissä ja kaikissa oikeuksissa kirjoitukset ruvetaan tekemään suomeksi, ja monta muuta, jotka kuitenkin eivät tahtoneet auttaa`. Aikakin kiirehti ja siitä kylästä piti siis lähteä` vähällä saaliilla. Kirkolle asti kävin siitä viipymättä, jossa toisena aamuna vähän aikaa olin Armovuoden Saarnaajan Branderin luona. Häneltä sain kirjoja lisäksi, joiden kanssa läksin Kivennavalle päin. Sykiälän kylässä kirjoitin vähäisen, mutta enemmin Kuutterserän kylässä, jossa olivatkin sen pitäjän heräntäiset. Vanhaa sokeaa ämmää kehuttiin hyväksi laulajaksi, mutta sanottiin jo tulleen heräntäiseksi, jonka tähden päätettiin, hänen ei rupeavan maallisia lauluja laulamaan. Kokeeksi menin yhtähyvin ämmän luokse, sanoin olevani lähetetyn Suomen kieltä tutkimaan j.n.e., jonka varaksi erinomattain on tarvis kirjoittaa` lauluja, pyytäen ämmää sanelemaan vanhoja oppimiansa. Eipä tahtonutkaan ämmä ruveta` käsin "maallisiin renkutuksiin", mutta empä antanut minäkään perää. Ystävällisesti selitin hänelle, että lauluista tulee` Suomen kielelle paljon hyötyä, kuin tarkemmin saadaan tietää`, kuinka rahvas käyttää kieltä ja ajattelee asioista, jonka asian tarkemmin tutkittua käräjissä ja kaikissa oikeuksissa ruvetaan käyttämään omaa kieltä, mutta joissa Ruotsia nyt käytetään, sentähden, että se jo ennen on saatu niin täydelliseksi kirjalla täytettäväksi. Kuin nyt Suomen maa on tullut Ruotsin vallasta pois, niin ei sitä enään ole` tarvis Ruotsin kieltä käräjissä; sentähden pyydetään nyt Suomen kieltä kelvolliseksi sen siaan. Siitä nä'et, ämmä kulta! sanoin minä, että tässä asiassa on sen ja monen muun puolesta suuri hyöty maakunnalle ja käskeehän Jumalakin hyvää tekemään ja sanoo, että usko pitää osoitettaman töillä ja että usko ilman töitä on kuollut; myöskin joka voipi hyvää tehdä`, ja ei sitä te'e`, se on hänelle synniksi. Näillä ja muilla kehoituksilla sekä hyvien jumalisien kirjojen lupaamalla myönnytinkin ämmän kohta ja muut rupesivat yhtä mielellään perästä lauluille.
Tämän paikan heräntäisistäkin pitäisi jotakuta virkkamani. Paljon en voi` sanoa`, kuin paljon en tiedä`, ehkä yöpaikassani pitkälle yöhön pidin puhetta sen talon heräntäis-isännän kanssa. Puhe` oli enimmiten ulkonaisesta jumalisuudesta ja kaiken yötä kestävistä rukoelemisista. Kuinka sellaiset ihmiset ymmärtäävät monta paikkaa Jumalan sanasta, osoittaa se tämän miehen lause`, "että Jumalan sana käskee meitä ristiämme hakemaan", jonka hän otti Virsikirjan lopulla olevista sanoista, "että — — — kärsivällisest' kantasimme ristiämm', ja hakisimme sielullemme elatusta tästä kirjast' kullaisesta", ja niinkuin näkyy, ymmärsi hän nämät sanat varsin väärin sitoen erittäin olevat sanat yhteen.
Täkäläisiä heräntäisiä Vapahtajan mitalla: "tuntekaat heitä hedelmistänsä" arvaten, jäävät he hyvin takaperäisiksi, sillä talonsa työt ovat he jättäneet lii'an paljon laimiolle, kuin ovat tunteneet opetuksen: "älkäät ko'otko` tavaroita maailmassa" niin hyvin sopivan mietittäväksi ja helpottavaksi työtä tehdessänsä — luonnollisesti tässäin oman vähän ymmärryksensä syystä erehtyen. Näin oli tästä heille kasvanut pahoja hedelmiä, ja luonnollisesti muillekin, sillä varakas voipi tehdä` muillekin hyvää, mutta varatoin ei, ompa vielä muille rasitukseksikin. Eräs tyttö osti minulta kirjan; "Neuvoja rikkaaksi ja onnelliseksi päästäksensä", jota erinomattain ylistin. Toisena päivänä tarjosi äiti sitä takaisin, sentähden, ettei siinä Jesuksen nimeä mainita`. Minä kyllä kovin saarnasin hänelle, että elävä usko vaatii meitä kaikkia luvallisia neuvoja etsimään, saadaksemme varoja kuta enemmin sitä parempi, sillä varoja myöten voimme enemmin ja vähemmin tehdä` rakkauden töitäkin. Muutakin panin lisäksi mitä tiesin sekä raamatun sanoja, että omasta ymmärryksestäni, mutta kuin tarpeekseni saarnattuani viimeisellä kysyin, tahtooko hän kirjaa vain ei, niin yhtähyvin sanoi ei tahtovansa kirjaa, josta siis sai rahat takaisin ja kovia sanoja päällisiksi. Tästäkin näkee kuinka usein Suomalaiset pysyyvät päätöksissänsä, vaikka kuinka kokisi sel'ittää` asiaa toisin päin.
Tässä kylässä kirjoitin lauluja niityllä vä'en työtä tehdessä, niinkuin jo muutamissa muissakin kylissä. Se käypi aivan hyvin. Ilman sitä keinoa olisi työaika aivan sopimaton laulun keräämiseksi, mutta sen kautta, että työn sivussa laulatetaankin, voipi se vähemmällä hinnalla saataa`. Viimeiseltä jo yli viikon määrän viivyttyäni läksin Kivennavan kirkolle päin, jossa sitte taas kumppalini kanssa tapanimme yhteen pappilassa Provasti Höijerin luona.
Tähän asti oli laulu pitänyt saman tapansa, kuin jo Makulassa: historiallisia lauluja en tavannut muuta kuin vähän alkua Kojosen poj'an lauluun, jota jäl'emmältä usein on saatu. Siinä kutsutaan Kojoisen poikaa Iivanaksi, joka "läksi Konnulta (Kantelettaren Kömmi) kosihin, naimahan Narintkan päästä, Tuolta hänelle Anni annettihin" j.n.e. Paikka mahtaa olla` sama kuin Lahen Kontu, kylä Pietatarista länsi-pohjosiin päin.
Kivennavalta päätimme lähteä` suorastansa Pietariin, että passien vaihettua paremmin saattaa` kävellä rajan toisellakin puolella. Ensin tulimme Valkijärvelle Kirkkoherran Konstantin Schröderin luokse, joka on tunnettu mies monen Suomalaisiin sanomiin lähetetyn hyvän ja mietittävän kirjoituksen kautta. Harva papismies Suomessa mahtaa pitää` taloutensa niin toimessa kuin hän. Koko joukko mehiläispesiä oli hänellä, kaksi suurta mutauuniakin. Peltonsakin mullan oli hän antanut tutkia` Kemian taitavalta mieheltä. Hupa oli hänen parissansa olentomme ja hänen kanssansa ajoimme siitä Pietariinkin. Suomen hautojen Mä'ellä viivyimme Pietarin Suomen Provastin Sirénin pereen luona. Nimi Suomen hautojen mäki luullaan olevan Aleksander Newskin aikuinen, mutta silloin olisi kyllä sen nimi jo tehty Ruotsin hautojen mä'eksi, kuin sota oikeastansa kävi Ruotsalaisia vasten, jos vaikka Suomalaisiakin heidän allansa sotivat. Luulisin nimeä vanhemmaksi, jo sen aikuiseksi, kuin Turun Suomalaiset kulkivat niiden paikkojen yli Suomeen päin, jolloin Suomen nimi vielä oli erinäisen kansakunnan oma. Tuskin olisi se tullut silloin, kuin täkäläisiäkin asukkaita ruvettiin Suomalaisiksi kutsumaan.
Pietarin suureen kaupunkiin tulimma. Siellä oli rahatoin olento Provasti Sirénin hyvyyden kautta Hänen huoneissansa. Muutoin käveemistä kyllä loppumattomilla kaduilla lämpymän paahteessa. Akademikot Sjögren ja Koppen, joita tavoitimme, olivat maalla, niinkuin kaikki muutkin, jotka välilleen pääsneevät.
Tarpeen jälkeen viivyttyämme kaupungissa läksimme takaisin pohjaisiin päin Toksowan kirkolle vähän kolmatta kymmentä virstaa kaupungista. Siellä tapasimme Kontrahti Provastin Skoten luona Valta Neuvoksen Sjögrenin, jolta saimme joitakuita hyviä tietoja sekä Tsuutilaisista muinaisuuksista Pietarissa, että Suomalaisista Wenäen maan sisässä, ja siellä olevista vanhoista haudoista.