Laulujen saalis nyt muuttui vähän toisenlaiseksi. Historiallisia lauluja oli enemmin ja usiempia Kalevalankin lauluja. Merkillisin kaikista oli se, että lauluun: Pääskyläinen päivälintu liitettiin maailman luominen munasta (Kvl. I, 300-315). Laulua pääskyläinen päivälintu on laulettu kolmella tavalla, ollen aina vaan lopulla eroitus, nimittäin: niin kuin se tavataan Kantelettaressa, toiseksi niinkuin se yleiseen laulettiin Uudella Kirkolla ja seuraa tässä painettuna, ja kolmanneksi: luomisen kertomukseen liitettynä, joka myöskin seuraa tätä. Ensimäinen tapa on selvästi sekoitus Kantelettaren 3:nen osan 47:nen laulun kanssa, joka laulu itsekin lauletaan täällä niin tarkoin kuin Kantelettaressakin. Toinen ja kolmans tapa kuuluuvat nähtävästi yhteen ja tavataankin toivottavasti vasta vielä laulettuna yhdessä jatkossa. Yhdessä paikassa ovat laulajat jättäneet pois päivän, kuun ja tähtien luomisen, toisessa taas ovat jättäneet maan luomisen pois (tuosta kasvo kaunis saari, vertaa`: munasen alanen puoli alaiseksi maaemäksi). Kukas ei ihmetellen keksi` tässä laulussa veden paisumisen, Noan arkin ja häneltä lähetetyn kaarneen ja kyyhkyisen merkillisellä tavalla osoitetuksi. Sanat "lensi suurelle mä'elle, korkealle kukkulalle" ovat väärin tulleet lauluun, jonka näyttäävät sanat "löynnyt ei maata ma'ataksensa". Tästä nähdään, että koko maa oli vedeltä peitetty, se on: vedenpaisumus oli. Sana "tuosta kasvoi kaunis saari" osoittaa taikka sitä, että veden laskeudessa joku kukkula yleni ensin saareksi, sitte suureni maaksi, taikka sitä, että Suomalaiset ennen, niin kuin Grekalaiset ja Romalaisetkin, pitivät maata saarena mereltä, (okeanilta) piiritettynä, jolloin saari tässä merkitsee samaa, kuin maaemä Kalevalassa.

Jo on ennen nähty sekoitukseksi luomisen laulu Wäinämöisen laulun kanssa yhdistettynä; nyt ne ovat pääsneet toisistansa, ja toinen oikea yhteys saatu siaan, joka osoittaa maan uudistumisen vedenpaisumuksen jälkeen. Tämä ihmeteltävä laulu seuraa tässä sellaisena kuin sitä olemme tavanneet muutamilta laulajilta.

Uudella Kirkolla laulettiin:

Pääskyläinen päivä lintu.
Yö lintu lepakko lintu
Lenteli kesäsen päivän.
Sykysyisen yön pimeän.
Etsi maata maataksensa.
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä.
Murtoa muniaksensa;
Löynnyt ei maata maataksensa,
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.
Lensi suurelle mä'elle.
Korkealle kukkulalle;
Näki laivasen merellä,
Punamaston purjehtivan.
Lensi laivan portahalle,
Laivan keulalle keinahti.
Valo vaskisen pesosen,
Muni kultaisen munasen.
Toi Jumala suuren tuulen.
Lännen kolkalta lähetti.
Laiva kaatu kallellensa.
Sysähysi syrjällensä.
Muna vierähti vetehen,
Pesä pyörähti perästä
Meren mustahan mutahan,
Sakean saven sekahan.
Tuohon saari siunahusi.
Nuori nurmi saaren päälle,
Nuori neito nurmen päälle;
Tuota käivät kaikk' kosissa;
Käivät pipit, käivät papit,
Käivät hovin hoikat herrat.
Käivät Narvan nappisaksat,
Eipä neiti nuoille mennyt.
Tulipa viimein Nurmi Tuomas,
Otti neitosen rekehen,
Löipä ohjalla oritta,
Helmiruoskalla hevoista;
Hepo juoksi tie helisi,
Kangas kultainen kulisi,
Reki rautainen rämisi,
Vemmel piukki pihlajainen,
Ulvoit ukset Uuen Linnan
Vinkuit Wiipurin veräjät,
Tuota neittä vietäessä,
Kultaa kul'ettaessa.

Toksovalla ja Lempälässä laulettiin alku edellisen tavalla ja sittemmin:

Muna vierähti vetehen,
Pesä pyörähti perästä.
Pääsky lintu, päivä lintu,
Yö lintu, lepakko lintu
Kiiteleepi, liiteleepi
Etsiipi munasiansa:
Lensip' on sepän pajahan,
Te'etti rautaisen haravan.
Piit panetti pihlajaiset
Millä hän meret haravoi,
Meren rannat raapustellen;
Löysi puolen ruskulaista,
Tuop' on päivä taivahalla,
Löysi puolen valkulaista,
Tuop' on kuuna taivahalla,
Löysip' on muruja muita,
Nuo tähiksi taivahalle.

Mitä muihin vanhoihin lauluihin kuuluu, niin olemme saaneet pitkän laulun Wäinämöisen kanteleen soitosta, jossa häntä jo kutsutaankin "sokeaksi" ja "vähännäköiseksi". Muutenkin on laulu peräti toinen, kuin Kalevalassa löytyviä. Toinen laulu on "Kallervosta (Kullervosta) ja Untamosta", lopulla käyvä yhteen Kullervon laulun kanssa Kalevalassa. Ilman sitä on saatu Wäinämöisen ja Joukamoisen yhteen ajamisesta, Ilmarisen naisen valamisesta j.n.e. Kaikki nämät laulut olemme saaneet lyhyellä matkalla Toksovalla, Lempola ja Vuoleella. Kuin sentähden emme ole` ker'enneet paljon muuta tehdä`, kuin tiedustella`, mitä lauluja kussakin on toivomista, niin tarvitaan tänne välttämättömästi toiset laulujen kerääjät pit'emmäksi aj'aksi. Jopa kirjoitimmekin Lempälästä Kirjallisuuden Seuralle Helsinkiin siitä, ja lähetimme osan lii'oista matkarahoistamme. Suotava olisi vaan, että halullisia ilmautuisi näitä vasten. Kalevala vaatii sitä välttämättömästi, sillä se kadottaisi ylen paljon, jos täkäläiset laulut eivät täydellisesti kerättyinä tulisi tekeillä olevaan toiseen Kalevalan painoon. Hyvin kyllä joutaa se vähän odottaakkin näin tärkeää asiaa, kuinhan vaan keväeksi kerkeää valmiiksi ensimäisillä laivoilla menemään ul'os maailmaan. Siinäkin pitäisi runojen keruulle kiirehdittämän, sillä runotkaan eivät ole` niin kohta kerätyt kuin luulisi, ja ilman sitä löytyy siellä niin ko'olta runoja, että kuukausia tarvitsisi joka pitäjälle joksikin tarkoin saadaksensa. Näitä paikkoja tähän asti Suomessa ei ole` pidettykään runon pesinä, mutta yhtähyvin voipi koko Inkerinmaata ja sen likipaikkoja Suomen puolella, erinomattain Käkisalmeen päin kutsua` miltei niin hyväksi runon pesäksi, kuin parahat paikat Wenäen Karjalassa.

Kieli Toksovalla, Lempälässä ja Vuoleella on vielä enemmin kuin Uudella Kirkolla Wenäen Karjalan kielen tapainen. Wajaanta sia sanotaan aina kahdella t:llä, esim. huoletta, leivättä, ja ei huoleta, leivätä. Pitkä aa ja ää äännetään oa ja eä, esim. moa, peä, erinomattain Inkerikkojen eli Wenäen uskoisien Suomalaisien se'assa, jotka myös aina sanoivat hakra, [kakra?], kopra, mutta joka puheentapa Luteruksen uskoisien se'assa oli häviämään päin. Muuten oli puheenparsi sama kuin Uudella Kirkollakin.

Syy oli meillä nyt tuumia`, kuin vielä kävisimme Wepsäläisien ja Karjalaisien luona Uuden Linnan (Novgorodin) läänin itäisissä osissa. Läksimmä siis uudelleen Pietariin, ja pari päivää siellä viivyttyämme edemmäksi höyryvaunuilla Paulovskin kaupunkiin. Siellä etsimme Valtaneuvoksen Köppenin, jolta me otettiin vastaan suurella suotuisuudella. Häneltä saimme tärkeitä kansakuntaisia tietoja Wepsäläisistä, Karjalaisista j.n.e. Wenäen maalla, ja enemmin lupasi hän, kuin Pietariin muutaituansa tulisimme häntä tervehtimään.

Paulovskista läksimme kolmen virstan päähän, Wenjo'en kirkolle, jolla Kirkkoherran Avenariuksen luona vietimme aivan huvan ja hyötysän viikon, joka kului lauluja ja muita asioja kirjoittaessa sekä kävelemisissä välistä Kirkkoherran loistosassa ja mehiläisistä hyrisevässä hedelmätarhassa, toisen kerran taas Professor Kutorgan tutkimisia kivikunnassa katsellen kävelimme pitkin Wenjo'en uraa taikka mänimme kuuntelemaan isoa soitteloa Pavlovskissa. Täällä, niinkuin Lempälässäkin sekä Vuoleella annoimme kuuloittaa` tulleemme Suomen kieltä Kirjallisuuden Seuran vaatimuksesta tutkimaan, jota varten erinomattain tarvitsemme lauluja, satuja, sanalaskuja ja arvoituksia, jonka kautta saimme rahvaan luopumaan epäelyksistänsä. Pitäisi Suomessakin niinkuin Inkerin maalla kuuloitettaman vasta Jumalan palveluksen lopetettua. Lukkarilta tapahtuu se heillä tavallisesti silloinkin, paitsi jos erinomaisempia kuuloituksia löytyy.