Vaikka nyt enään ei ollut muuta kuin kolme viikkoa pantavana matkan varaksi Wepsäläisien luokse, niin päätimme yhtähyvin lähteä`. Jalkasin kul'imme Päähkinälinnaan asti, siitä Kanavaa myöten Uuteen Ladogaan, sitte postihevoisilla Tihvinaan ja siitä itäpohjaisiin päin taas jalkasin 80 virstaa Peloilaan (eli Peloilha kuin Wepsäläiset sanoovat); Wenäeksi kutsutaan kylä Peluschi. Kielen siellä löysimme vähemmin erilaiseksi tutkituista Wepsän murteista, kuin olisimme toivoneet, kuitenkin saimme sanakirja kädessä lukkaria kysytellen tukulta erilaisia sanoja ja uusia osoituksia jo ennen sanotulle lauseelle, että Wepsän kielessä näkyy kielemme luonto alkuperäisessä säännöllisyydessänsä. Täällä oli lausukoilla monikon 3:nen kohdan pääte` sama kuin Suomessa ja ei niinkuin Wenäen Karjalassa ja Aunuksen maalla, joissa sanotaan esim. myö tullah. Tässä eriäävät kuitenkin Wepsäläisemme senkautta, että sanoovat esim. tuleebat, saabat, pehmentämättä p:tä yksiköistä tuleebi, saabi v:ksi. Tässäkin nähdään kovempi muoto alkuperäiseksi ja Kalevalassa sekä Kantelettaressa käytetty muoto, esim. tulevi myöhemmin tulleeksi. Senkin tähden voisi yleiseen Suomessa käytetty pääte` -pi runoissamme käytettää` pikemmin kuin -vi.
Kau'an ei ollut meillä joutoa viipyä` Peloilan tienoilla; Karjalaisien luokse mennä` sitä vähempi. Palaisimme siis takaisin Tihvinaan. Siellä tapasimme erään hoviherran, jonka tilukset olivat liki Peloilaa ja joka mieluisasti lupasi tarkemmin tutkia` tiluksillansa löytyvä hautakumpuja. Niistä nä'imme Peloilan kirkon likeellä yhden, joka oli sylen korkuinen ja osaksi hiekan ottamalla kaivettu, niin että ihmisen pääkalloja sekä muita luita oli näkyvissä. Itsellemme ei kuitenkaan sopinut kaivaa` taikka kaivattaa` niitä ja ottaa` niistä mitä, Ovatkin ne oppineilta sel'itetyt olevan Wenäläisien vanhoja hautoja. Jalkamatkallamme Tihvinasta Uuteen Ladogaan nä'imme Säsin ja Wolhovan varsilla paljon sellaisia kukkulapäitä hautoja. Vanhan Ladogan vieressä oli suurin, korkeampi nä'öltänsä kuin kylän kaksinkertaiset tuvat.
Uudesta Ladogasta läksimme Kanavata myöten Päähkinälinnaan ja siitä Nevan höyryaluksella Pietariin kolmannen kerran. Nyt tapasimme kaikki tavattavamme Pietarissa, Kirkkoherran Siréninkin, joka ystävällisimmällä kohteliaisuudella piti meitä hyvillä vieraan varoilla koko viikon, jonka nyt tulimme viipymään Pietarissa.
Valtaneuvokset Köppen ja Sjögren olivat nyt jo tulleet Pietariin. Kävimme siis heidänkin luona. Valtaneuvos Köppen lahjoitti meille paljon pieniä kirjoja kertoelevia sekä vierassyntyisistä kansoista Wenäen maalla, että vanhan aikuisista hautakummuista. Niiden kirjojen jälkeen löytyi vuonna 1843 Uuden Linnan (Novgorodin), Tverin ja rajalla Jaroslavin läänissä 110,544 henkeä Karjalaisia, paitsi mitä sotamiehien asutuksien alle kuuluu, ja ainoastansa neljässä[8] Tverin läänin Kihlakunnassa 82,311 henkeä, jotka pian kaikki asuuvat yhdessä suuressa ja toisessa ei paljoa pienemmässä piirissä, jotka ul'ottuuvat osaksi kuhunkin neljään Kihlakuntaan. Siellä ja täällä on vielä joitakuita pienempiä ryhmiä. Kaikki nä'imme niin varsin keveästi Herra Köppenin toimittamalta väritetyltä kansalaiskartalta. Kuin nyt Wenäen Karjalassa Kemin kihlakunnassa ei muka ole` muuta kuin 10,516 henkeä (Wenäläisienkin kanssa miespuolisia vaan 8,175 henkeä), ja suurin osa Kalevalasta on Kemin kihlakunnasta Vuokkiniemen ja Paanajärven pitäjistä kerätty, niin kuinka paljoa parempi toivo eikö ole` saada` lauluja Tverin Karjalaisilta, joita sen mukoma joukko enemmin on ja vielä eteläisemmän taivaan alla, miksi eivät rakastane` enemmin lauluja, kuin yhtäkin suuri joukko Karjalaisia Kemin alueella. Ympäröidyt Venäläisiltä mahtaakin vanhat muistot olla` heillä sitä paremmassa turvassa, kuin kansallisuudella on suurempi tarvis pitää` puoliansa venäläisyyttä vastaan. On sekin etu, että ovat Wenäen uskoisia, sillä niillä ovat laulut ainakin paremmin pysyneet kuin Luteruksen uskosilla. Tapasimme mekin täällä nyt nykyisin Karjalaisen sotamiehen eräästä paikasta Uuden Linnan läänistä, jossa myös on joukko Karjalaisia kyliä. Hän muisti vielä suuren osan Kantelettaren ensimäisen kirjan laulua 213. Hän oli kuitenkin sellaisesta paikasta, jossa vähin luku Karjalaisia asuu, mitäs sitte pääjoukossa löytyy lauluja.
Merkillistä on kuinka erinomaisen vakavasti uämät entisinä sota-aikoina maastamme muutainneet Suomalaiset ovat pitäneet kielensä ja kansallisuutensa. Kuinka vähässä ajassa eikö hävinnyt Frankilaisien kieli samoin kuin Gallilaisienkin ja monen muun, jotka ehkä olivat paljoa suuremmat kansat lu'ultansa kuin Tverin Suomalaiset. Tässä nähdään kuinka oivallinen kieli paljoa helpommasti pysytteleksen kansalla kuin huonommainen, ja kuinka sikäli kansakin on vakavampi mikäli kieli. Tämä esimerkki Suomalaisien lujasta vakavuudesta saattaa meitäkin turvallisemmalla uskalluksella luottamaan lujuuteemme.
Monet luuleevat Suomalaisia ennen asuneen Moskovaa ja Waldain mäkejä myöten Wenäen maalla ja koko senmukoma joukko Suomalaisia Wenäläisien jalkoihin hävinneen. Olemme mekin arvelleet, hautakumpujen Waldain paikoilla olevan Suomalaisien, (katso` 3:nessa lehdessämme), mutta Schubertin tarkat kartat keski- ja pohjais-Wenäen maasta eivät paikkojen nimessä osoita` mitään jälkeä Suomalaisista edellä mainituissa paikoissa. Näitä karttoja ostimme joukon Pietarissa ja niiden kautta voipi nähdä`, mitä myöten Suomalaiset ennen olivat levenneet Wenäen maalla, kuin sitä myöten aina jokien, ojien, järvien, kylien ja muita nimiä löytyy Suomalaisia, joita toisissa paikoin taas ei löydy`, ja Suomalaiset siis niihin paikkoihin asti eivät ole` asuneet. Mitä olemme niistä kartoista saaneet tietää`, on että Suomalaiset Laatokan meren etelä puolitse vaan rantamaata myöten ovat kulkeneet länteen päin, sillä Laatukasta etelään päin ei Suomalaisia nimiä löydy` enemmin kuin parin kymmenen virstan päähän, paitsi itäpuolella, jossa Suomalaiset nimet seuraavat Sääsin vesikuntaa. Yli Tihvinan Kanavalinjan etelään päin eivät näy` Suomalaiset paljon asuneen. Bieloseron paikoilla ja siitä etelään päin asuivat ennen Wessit, ja paikojen nimet osoittaavat tämän kansan olleen melkein erilaisen Suomalaisista, luullaksemme enemmin Syräniläisien, Tscheremissien, Mordvinien taikka muiden niiden kansojen sukua. Näyttää Wessien ja sukukansojen ennen asuneen lavealta Wenäellä Wolhovan varrella ja Umenjärvellä sekä Wladimirin läänissä toisappäin. Sellaisia vierastapaisia nimiä löytyy Bieloserosta etäälle itään ja itä eteläänkin päin, mutta Suomalaisia nimiä tavataan se'assa aina Mologan ja Wolgan virroille asti. Erinomattain valtaavat ne Nishnei Novgorodin paikkuvilta lähtein Kasaniin päin, jolla välillä niitä tavataan Wolgan eteläpuolellakin. Tältä kohdalta itäpohjasiin sekä pohjasiin päin löytyy aina ko'olta Suomalaisia nimiä, erinomattain niissä paikoin, joista Tohtor Castrénkin 1844 vuoden aikakautisessa kirjassa Suomi nimiä lu'ettelee. Vahvistukseksi lauseellemme 3:nessa lehdessämme "Wienan Suomalaisien ei olleen Savolaisia mutta Karjalaisia", jota 4:nessäkin lehdessä todistetaan, kelpaa sanoa` että Arhangelskin lähillä on vähäinen oja nimeltä Kor'elskaja, jonka suulla kylä nimeltä Korela.
Schubertin karttoja ei vielä ole` maille Wienan jo'elta ja Kasanin kaupungista itään päin, jonka tähden niistä paikoista ei ole` voitu tarpeeksi nimiä saada`[8] Tverin läänissä on 12 kihlakuntaa. Suomen maassakin olisi nimien tarkkaaminen suureksi hyödyksi, joka jo arvataan siitäkin kuin Suomalaisilta nyt asutuissa paikoissa paljon löytyy nimiä, joilla kielessämme ei ole` mitään merkitystä, mutta jotka aivan usein tavataan pohjais Wenäellä sellaisissakin paikoin, joissa muutoin on vähän taikka ei ensinkään Suomalaisia nimiä. Eikös mahtane` Lappalaisia taikka kukaties Hiisiä ennen asuneen molemmissa paikoissa ja sellaiset nimet kuuluneen heidän kieleensä. Kuin ken ensin tutkisi, miten laajalta Lappalaisia nimiä Suomessa löytyy, niin olisi jo suuri paikka siinä asiassa tehty. Antaavatpa nimet monet kielenkin puolesta yhtä ja toista etua. Nimistäpä olemme nyt jo tulleet siihen selkoon, että tiedämme mitä tietä Suomalaiset tänne` tullessansa pitivät ja että Wenäläisien suuret kukistukset Keski-Wenäellä vanhaan aikaan eivät kohdanneetkaan varsinaisia Suomalaisia, kuin paljon luullaan, senkun korkeimmakseen niiden heimokansoja. Ilmenjärveä kutsutaan usein kirjoissamme "Ilmajärveksi", kuin olisi sillä suomalainen nimi, mutta sen järven ympärillä ei ole` tavattu suomalaisia nimiä tilamaillakaan. Sama nimi sekä siitä tehtyjä löytyy idempänä useinkin; lieneekö se Wessin kieltä. Niin ei tarvitse` luulla, että entiset suomalaiset nimet olisivat niistä ja monista muistakin paikoista kadonneet pois, sillä joka paikassa löytyy muukalaisia nimiä eli ei Wenäen kielisiä, jotka osoittaavat, mikä kansa missäkin ennen Wenäläisiä asui.
Tsuutilaisien muinaisuudet jäivät meiltä tutkimatta, kuin sanottiin niissä ei olevan tarpeellista selkoa. Oli muitakin syitä esteenä. Muita Pietarin kuuluisuuksia kävimme monta katsomassa, ihaelemassa ja ihmettelemässä. Ei vähemmin mainio oli se varsin hyvätahtoinen avullisuus, jolla moni meitä niissä kuin muissa tiloissa kohteli.
Suomalaista ja isänmaallista mieltä havaitsimme Pietarin puolella olevan enemmin kuin monessa paikassa Suomessa itsessä. Jo vuosia takaperin oli Pietarissa Suomalainen Kirjallisuuden Seura aivan syntymäisillänsä; kokouksia pitivät jo ja asetukset olivat tehdyt; Suomalaista Sanomalehteä olisi ruvettu kohta antamaan, mutta tuumat tulivat estetyiksi. Suomen koulu tekee paljon kunniata Suomen seurakunnan papistolle ja esimiehille. Tähän asti on ainoastansa poikia pidetty, mutta tulevana kesänä on aikomus saada` tyttöjenkin koulu toimeen.
Asiamme Pietarissa hyvin toimitettuamme läksimme jalkasin Walkisaarelle[9] hyvän ystävämme Schröderin luokse. Siinä iloisen illan ja aamun vietettyämme, ajoimme edelleen kotihin päin. Wiipurissa viivyimme päivän paraan lumisateen aikana Kanavan kirjoittajan Herran Maamittarin Harenin luona ja tänne Helsinkiin kerkisimme viimeiseltä ja siihen se matka loppui.